Lopun alkua

Mulla on ollut ihan hirveän mukava vaihto. Lähdin matkaan vähän varovaisin odotuksin, mutta oon ehdottomasti saanut kaiken mitä toivoin ja paljon enemmänkin. Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta toisaalta tuntuu, että nyt on melko lailla oikea aika palata kotiin.

Oon tavannut täällä paljon ihania ihmisiä, joiden kanssa tuun varmasti pitämään yhteyttä. Ensimmäinen reunion Ruotsissa on jo hyvässä suunnitteluvaiheessa. Mun lähin kaveripiiri täällä koostuu vaihtareista, mutta ei se mun mielestä ole huono asia enkä koskaan ottanut stressiä siitä, että mun pitäisi jotenkin välttämättä löytää uusi kanadalainen paras kaveri. Varmaan tärkeintä, että ympärillä on mukavia ihmisiä ylipäätänsä, ja helpompihan noita eurooppalaisia tyyppejä on lähteä myöhemmin tapaamaan. 

Vikat bileet ja Agnesin maailman upein synttäri-piñata

Kokemuksena vaihto ei ole ollut mulle mitenkään älyttömän "opettavainen" tai "kasvattava" enkä oikeastaan koe muuttuneeni ihmisenä. Tää pitkälti siksi että kaikki on ollut ihan superhelppoa. Isoin asia, jonka kanssa oon joutunut taistelemaan, on ehkä mun kämpän lämmitys. Kaikki on mennyt kivuttomasti ja jos joskus oonkin ollut hetkellisesti hukassa, apua on saanut usein pyytämättäkin. Tää elämänvaihe oli ehdottomasti mulle se oikea lähteä vaihtoon ja nuorempana olisin varmasti ollut kerta kaikkiaan liian nuori. Vaikka vaikeuksista tietysti oppii, on ollut erinomaisen mukavaa, että suurin stressin aihe on yksin vieraassa maassakin ollut ihan vain opiskelu.

En myöskään ole varsinaisesti ikävöinyt kotiin. Siinä vaiheessa, kun vasta istuin yöbussissa matkalla Helsinkiin, kävi mielessä että olisi sitä voinut jonnekin lähemmäksikin lähteä, mutta se oli oikeastaan ensimmäinen ja viimeinen kerta. Tietysti on asioita, joita välillä etäisesti kaipaa (ihmiset, hanavesi, pyörä, koira, ruisleipä, kannelliset vessanpöntöt) mutta noin yleisemmällä tasolla ei ole kertaakaan ollut sellainen olo, että voi kun olisin Jyväskylässä/Joensuussa.

Jotenkin elämä vaihdossa on elämää kuplassa, joka on syntynyt siitä tiedosta, että lähden 21.12. enkä palaa. Tyhmiä juttuja jaksaa eri tavalla kun tietää, että kohta niihin ei enää törmää. Hauskoista asioista nauttii eri tavalla kun tietää, että nekin ovat ainutkertaisia kokemuksia. Neljän kuukauden ajan elämä on ollut vähän välitilassa: arkea, mutta ei kuitenkaan tavallista. Oon osannut iloita ihan normaaleista pienistäkin jutuista ja mukavista hetkistä. Illallisista ja pingispeleistä kamujen kanssa, auringonlaskuista, mielenkiintoisista luennoista, markkinalauantaista, opiskeluhetkistä kirjastossa, bileistä ja illanistujaisista, hyvästä kaljasta, täysikuista ja ihan vaikka vain kaupassa käymisestä.

Oon oppinut rakastamaan tätä saarta, josta paikalliset on niin kovin ylpeitä, ja valtavaa kaunista Kanadaa ylipäätänsä. Voisin hyvin kuvitella asuvani jossain Kanadan isommista kaupungeista pidemmänkin aikaa, mutta jossain tulevaisuudessa sitten. Ajatuksen tasolla myös toinen vaihtojakso maisterivaiheessa on alkanut kiinnostaa, tai kesä jossain kaukana, tai reppureissu jolta voisi palata sitten, kun huvittaa. Mun halu matkustaa ja nähdä lisää on täällä ollessa ihan räjähtänyt käsiin. (Samalla oon tehnyt suunnitelmia koiranpennusta ja näppärämpi näkee tässä pienen ristiriidan, mutta katsellaan.) Oon myös kovasti inspiroitunut maailmasta ja yliopistoajasta ja siitä, että elämästä on hyvä ottaa irti niin paljon kuin saa. En tiedä mutta uskon, että mun arki Jyväskylässä muokautuu vähän erilaiseksi kuin mitä se oli ennen vaihtoa. Mulla on paljon ideoita ja kovin odottavainen & toiveikas olo tulevaisuuden suhteen.

Nyt on kuitenkin hyvä hetki palata kotiin. Juhlia joulua. Nähdä kaikki tärkeät ihmiset ja muut murmelit. Muuttaa uuteen kämppään Jyväskylässä ja jatkaa opiskeluja. Esipakkasin tänään ja kaikki mahtui, laukku painaa suunnilleen saman verran kuin tullessa. Perjantaina lähdetään.

Niagara Falls

Maanantaina ja tiistain välisen yön vietin Toronton keskustassa HI Hostellissa, jota voin kovasti suositella - siisti ja suhteellisen hiljainen hostelli kivalla sijainnilla ja hyvällä ilmaisella aamupalalla varustettuna. Aamulla yhdeksän pintaan lähdin hipsimään bussiasemalle, jossa hyppäsin Niagara Fallsiin suuntaavaan bussiin (Megabusilla 16 dollaria suuntaansa). Niagaran putoukset siis sijaitsevat samannimessä kaupungissa Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla parin tunnin bussimatkan päässä Torontossa. Putouksille parhaat näkymät on Kanadan puolelta ja hyvä niin, Yhdysvaltoihin vievän sillan yli kun ei niin vain mennäkään.

Niagara Falssin bussiasemalta on vielä nelisen kilometriä itse putouksille. Paikallisbussi olisi toki kulkenut tätä väliä, mutta päädyin liikkumaan omin jaloin. Reitti kulkee koko matkan kanjonin vartta ja kun kelikin oli aurinkoinen ja reilusti plussan puolella, mikäs siinä oli kävellessä. Niagara Fallsissa on putousten lisäksi myös paljon muuta kasinosta lintutarhaan, ja kesällä se onkin varmasti tosi vilkas paikka, jossa viettäisi vaikka parikin päivää. Näin talvella sai kuitenkin olla ihan omassa rauhassa.

Putoukset olivatkin sitten kerta kaikkiaan mykistävä näky. Mun aiempi vesiputouskokemus rajoittuu Suomen pieniin putouksiin, jotka ovat vallan söpöjä pikkupuroja Niagaran American Fallsin 54 metrin vapaapudotukseen verrattuna. Wikipedian mukaan Niagaran kolmessa putouksessa yhteensä virtaa 2,8 miljoonaa litraa vettä sekunnissa. Miljoonaa litraa. Sekunnissa. Oli siinä pienellä ihmisellä ihmettelemistä. 

Paluumatka Torontoon kesti liki kolme tuntia. Tiet kaupunkiin olivat ihan tukossa, vaikka sinne vie varmaan kymmenen kaistaa ja poispäin vähintään saman verran. Toronto valtavine rakennuksineen ja lukemattomine valoineen vaikutti jopa vähän epätodelliselta, kun päivän oli viettänyt niin hienon luonnon aikaansaaman ihmeen parissa. Onneksi lentokentälle ei ollut mikään kiire, ja ehdin myöhästymisestä huolimatta vielä syömään ja hengailemaan hetken keskustassa. Loppujen lopuksi myös paluulento oli myöhässä, mutta pääsin kuitenkin ongelmitta takaisin Charlottetowniin. Nyt pitäisi alkaa pikkuhiljaa valmistautua tentteihin ja uskokaa tai älkää, pakkaamaan. Enää reilu viikko New Yorkin reissuun ja kotiinpaluuseen! 

Silta luvattuun maahan

Toronto

Lauantaiaamuna aikaisin lennettiin Katrinin kanssa Torontoon! Parin tunnin mittainen lento meni mukavasti nukkuessa ja meille jäi koko lauantaipäivä aikaa tutkia kaupunkia. Käytiin heittämässä tavarat airbnb-paikkaan Little Italyyn ja suunnattiin sitten kävellen keskustaan. Käytiin Kensington Marketilla syömässä dönerit, tutkittiin vähän Chinatownia, tsekattiin CN Tower (maailman korkein vuoteen 2007 asti!) maanpinnan tasolta, istusteltiin Nathan Phillips Squarella, hengailtiin satamassa ja käveltiin keskustaa ristiin rastiin. Tsekattiin tupaten täynnä olevat joulumarkkinat, joita Katrin ei saksalaisena ihan hirveästi arvostanut - markkinoille piti näin viikonloppuna ostaa lippu ja jonottaa ennen sisään pääsyä. Mun mielestä markkinat oli ihan söpöt, vaikka mitään ei tullut ostettua. Illemmalla käytiin syömässä kiinalaista ja palattiin ajoissa yöpaikkaan.

Sunnuntaina käveltiin jälleen Kensington Marketin, jossa soin elämäni parhaan grilled cheesen, kautta keskustaan. Käytiin Bloorin hienostoalueella mielenkiintoisessa Andy Warhol: Revisited -näyttelyssä ja käveltiin hetki Toronton yliopiston alueella. Vaikka UPEI:n kampus nätti onkin, jää se kyllä Toronton upeille vanhoille rakennuksille kakkoseksi - tuolla kelpaisi opiskella! Illalla syötiin ehkä viimeiset poutinet Kanadassa ja käytiin The Lockhart -baarissa juomassa muutamat drinkit. Paikka oli löyhästi Harry Potter -teemainen, pieni ja tosi sympaattinen, eikä juomissakaan ollut mitään valittamista.

Maanantaina suuntasin ensimmäiseksi Hockey Hall of Fameen (Katrin jäi hengailemaan kaupungille, ei kuulemma jääkiekko ihan niin paljon kiinnosta). Museo oli hurjan mielenkiintoinen ja iso, ja kieltämättä oli ihan siistiä olla Stanley Cupin kanssa samassa tilassa. Loppupäivä kulutettiin jäätävän kokoisessa Eaton Centressä, vaikka kovin paljon ostoksia ei onneksi tullutkaan tehtyä. Ostelun jälkeen syötiin (liikaa) all you can eat -sushimestassa nimeltä Spring Sushi. Sulateltiin hetki kaupungilla ja saatoin sitten Katrinin metroasemalle. Katrinin piti lähteä tentin takia takaisin saarelle, mutta mä jäin vielä vuorokaudeksi Torontoon. Keskiviikko meni pitkälti Niagara Fallsissa, mutta siitä lisää omassa viestissään!

Toronto on ihan uskomattoman ihana, siisti, monipuolinen ja eloisa kaupunki, ehdottomasti yksi tähänastisista lemppareistani ikinä! Suosittelen kovasti, jos joku on ajatellut reissua Kanadaan. Etenkin näin joulun alla kaupunki oli valoineen ja koristeineen tosi kaunis, vaikka arkkitehtuuriltaan se ei mikään aivan järisyttävä olekaan. Kokonsa puolesta Toronto alkoi olla mun handlauskyvyn ylärajoilla (vähän rupesi jännittämään, miten pärjätään New Yorkissa...). En vain osannut lakata ihmettelemästä sitä kaikkien valojen, lasin, autojen, kiireisten ihmisten ja pilvenpiirtäjien määrää. Välimatkat Torontossa on myös aika pitkiä ja julkinen liike ei sieltä toimivammasta päästä, mutta onneksi nuorilla jaloilla jaksaa kävellä. Kovin mieluusti joskus Torontoon palaisin, vaikka vähän (paljon) pidemmäksikin aikaa. Uusia asuntoja keskustassa näkyi olevan myynnissä 1,2 miljoonalla, joten täytyy kai ryhtyä lottoamaan.

Nathan Phillips Square

Lisää opiskelusta

Kuulemma yöllä iskevän lumimyrskyn takia mun perjantain luento on peruttu, mikä tarkoittaa sitä, että kurssit on tenttimistä vaille valmiita. Syyskuussa kirjoitin tekstin mun kursseista ja yleisistä fiiliksistä opiskelun suhteen kurssien alussa, ja sitä lukiessa täytyy kyllä vähän pyöritellä päätä. Tosi monet asiat, jotka ärsyttivät alussa, osoittautuivat lopulta ihan hyviksi, ja tietyt asiat, jotka vaikuttivat aluksi kivoilta, alkoivat myöhemmin ärsyttää.

Oon eittämättä oppinut vaihdossa paljon, mutta kursseilta en kyllä ihan hirveästi. Animal Ethics osoittautui tuskallisen puuduttavaksi kokemukseksi ja sai mut lähinnä pysyttelemään jatkossa kauempana filosofiasta. Intro to International Development Studies olisi varmasti ollut mielenkiintoinen normaalina kurssina, mutta verkkokurssina se jäi pinnalliseksi raapaisuksi. Tehtävät ja tentit olivat helppoja eivätkä loppupeleissä vaatineet kirjan lukemista ollenkaan. Käteen jäi ehkä elämäni helpoimmat opintopisteet (heti SPSS-kurssin jälkeen), mutta eipä juuri muuta.

Societies & Sustainability taas oli muutamista mielenkiintoisista luennoista huolimatta todella perustasoinen ja mukana oli opiskelijoita, jotka eivät puheenvuoroista päätellen olleet kertaakaan elämässään ajatelleet ympäristöasioita. Kurssin lukemistossa ei esimerkiksi ollut ainuttakaan tieteellistä artikkelia, mikä tuntui vähän hassulta. Professori oli kyllä ihanan innostunut aiheesta ja onnistui pitämään mielenkiinnon yllä, mutta valitettavasti en pidä suurimmasta osasta niitä metodeja, joita professori päätti kurssilla käyttää (monivalintatentit, "mitä luki kirjan sivulla 35" -pistarit, 14 hengen ryhmässä tehtävät ryhmätyöt...). 

Eniten varsinaista faktatietoa tarttui yllättäen mukaan bilsan historiasta. Oon aina ollut häpeällisen huono kaikessa historiassa, mutta nyt on ainakin suuret linjat tiedossa, mikä on mun mielestä ihan hyvä saavutus. Professori osoittautui maailman sympaattisimmaksi tapaukseksi, joka aidosta välittää opiskelijoistaan mutta jonka luennoilla ei ole oikeastaan minkäänlaista punaista lankaa. Useimmiten saan kuunnella 30 minuuttia elämänohjeita ja 20 minuuttia asiaa ja kursia itse kokonaiskuvan kasaan irrallisista vuosiluvuista/nimistä/paikoista.

Paras opiskelutila: kirjaston "super quiet area" ja sunroom

All in all, kurssien ja opetuksen laatu vaihtelee täällä paljon, mutta niin se kyllä tekee Suomessakin. Mulle jäi vähän sellainen yleiskuva, että opiskeluun suhtaudutaan täällä vakavasti, mutta itse kurssit eivät kuitenkaan ole niin vakavia. Suomessa mulla on ollut paljon lyhyitä, tiiviitä ja asiapitoisia kursseja - vaikka joku ilmansuojelu tai jätevesien käsittelyprosessit tai maisemavaikutusten arviointi. Täällä taas pyöritellään isompaa kokonaisuutta - eläinten oikeudet, kestävä yhteiskunta, biologian historia - yleisellä tasolla kolme kuukautta. Siinä ajassa ehtii tehdä ryhmätöitä, kirjoitella esseitä, keskustella, katsella videoita ja jättää muutaman luennon keskenkin, kun professorin mielestä on niin kaunis keli, että meidän pitäisi olla ulkona. Kanadassa mulla on herännyt paljon ajatuksia, kysymyksiä ja mielipiteitä, mikä on tietysti äärimmäisen tärkeää sekin, mutta mitään tiukkaa faktaa mulla ei ole täällä opiskelemistani aiheista heittää. En ole kovin perehtynyt kanadalaiseen korkeakoulusysteemiin, mutta käsittääkseni UPEI:sta saa pelkästään alemman korkeakoulututkinnon. Sekin varmasti selittää eroa kurssien tyylissä ja tavoitteissa.

Syyskuussa valitin siitä, että kurssin arvosana koostuu useasta pienestä osasta pelkän tentin sijaan. Täytyy myöntää, että palaan edelleen tyytyväisenä suomalaiseen systeemiin, jossa kurssin ensimmäisen puoliskon saa halutessaan chillata ja lukea tenttiin sitten kun jaksaa. Silti tämä lukukausi on selvästi tehnyt hyvää mun opiskelutekniikalle ja -motivaatiolle! Mulla on yllä oikein hyvä rytmi, jossa teen joka päivä jotakin. Joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta joka päivä jotain. UPEI:n kauniiseen kirjastoon on kiva mennä, päivän lukutavoitteen saavuttaminen on kivaa, uuden oppiminen on kivaa. Paljon kivempaa kuin se, että kolmelta aamuyöstä lukee ympäristölainsäädäntöä, kun tentti onkin jo ylihuomenna ja nää pykälät on nyt vaan pakko osata. Tämän oivalluksen, ihan ennen kaikkea muuta, toivon kovasti vieväni mukanani Suomeen. Saa nähdä, miten käy.

Toiseksi paras: Blanchin aula

Vaihdon kustannuksista

Yliopistovaihto on verrattain halpa mahdollisuus päästä ulkomaille tekemään muuta kuin töitä, mutta ihan ilmaiseksi ei tästäkään selviä. En oo oikeastaan kovin tarkasti laskenut, paljon mulla on mennyt rahaa ihan vaan ruokaan, ostoksiin ja kaikkeen pieneen kivaan, koska en halua masentua, mutta tässä nyt jotain hahmotelmaa vaihdon kiinteistä kuluista.

Vakuutukset yhteensä 170 euroa

- sisältää jatkuvan matkavakuutuksen ja kotivakuutuksen elokuuhun 2016 saakka

Menolento 410 euroa

- Helsinki - Reykjavik - Toronto - Charlottetown

Paluulennot 600 euroa

- erikseen Charlottetown - Montréal - New York ja myöhemmin New York - Tukholma - Helsinki

Kahden hengen soluasunto asuntolassa syksyksi noin 2040 euroa

Tuloja mulla on yliopiston apuraha (könttäsumma 1350 euroa) ja Suomesta toki opintotuki + asumislisä neljältä kuukaudelta (noin 500 euroa/kk) sekä vanhemmilta ihan korvaamaton tuki, josta oon kovin kiitollinen!

Reissuja jos miettii, niin PEI ei ole mikään optimaalisin mesta lähteä oikeastaan yhtään mihinkään. Matkat + parin yön majoitukset oli Halifaxiin suunnilleen 140 euroa, Montréaliin 200 ja Torontoon 300. Kanadan sisäiset lennot eivät taida olla kovin halpoja koskaan ja etäisyydet on valtavan pitkiä taittaa muilla kulkuneuvoilla. Eläminen taas noin keskimäärin taitaa olla täällä saman hintaista kuin Suomessa. Omenat maksavat enemmän mutta banaanit vähemmän jne.

Neljän dollarin PEI-kaljat

Kokonaisen tutkinnon opiskelu täällä olisi jäätävän kallista touhua. Tarkkoja summia en enää muista, mutta kokonaislasku majoituksineen yhdeltä lukukaudelta huiteli jossain kymmenen ja viidentoista tuhannen dollarin välillä, eikä mulla ole edes täyttä viittä kurssia. International fee lähestulkoon tuplaa ulkomaisen opiskelijan lukukausimaksun, mutta halvalla ei kanadalainenkaan pääse - yhden kurssin hinta on noin 500 dollaria ja lisäksi maksettavana on kaikenlaista pakollista kirjastomaksusta terveydenhuoltolaskuun. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan jäsenmaksu (100 euroa vuodessa) alkaa tuntua aika kesyltä. Ilmaista koulutusta - joka ei laadussa ja tarjonnassa todellakaan häviä tälle maksulliselle - osaa kyllä tän reissun jälkeen arvostaa ihan toisella tavalla.

Toisaalta täällä on itsestäänselvyys käydä kurssit läpi kerralla kunnolla, kun niistä maksaa myös maksaa. Etenkin nyt lopputenttien alla jengi on alkanut opiskella ns. tosissaan. Kirjasto on joka päivä, myös viikonloppuisin, auki yhteentoista illalla ja sen jälkeen voi siirtyä lukemaan ruokalaan kahteen saakka aamuyöllä. Tämä siitäkin huolimatta, että lopputentti on tosiaan usein jotain 30-40 prosenttia arvosanasta. Ainakin mä olen tietääkseni jo päässyt läpi kaikista muista kursseista paitsi filosofiasta, joten välillä stressaaminen tuntuu hassulta (tai tuntuisi, jos mulla ei olisi tätä kandi-nimistä sivuhommaa tässä). Tietysti tilanne on varmasti erilainen niillä, joilla on vaikka viisi lopputenttiä. Täällä kun kaikki tentit on tosiaan kahden viikon ajanjaksolla eikä uusintoja taideta harrastaa ollenkaan.

Suomessa taas tilastotieteen peruskurssin voi hyvin ottaa pariin kolmeen kertaan ja mennä joka kerta lukematta monivalintatenttiin sormet ristissä, kun mitään hävittävää ei oikein ole. Kovin erilaiset on systeemit.

Tänään satoi lunta!

Montréal

Viikko sitten keskiviikkona siis hypättiin puolenpäivän jälkeen bussin ja lähdettiin huristamaan kohti Montréalia. Matkaahan sinne on noin 17 tunnin ja kolmen bussinvaihdon verran, joten vähän missattiin koko keskiviikkoinen ensimmäisen maailmansodan päättymistä juhlistava Remembrance Day. Vasta tuolla bussimatkalla sitä oikeasti tajusi, miten valtavan iso maa Kanada on. New Brunswick jatkui ja jatkui kokonaisen yön verran, ja siinä vaiheessa kun oltiin istuttu bussissa yli kaksitoista tuntia, ei oltu liikuttu kartalla vielä oikein mihinkään.

Perille saavuttiin niinkin hehkeään aikaan kuin 5.40 ja olo on ollut joskus freesimpikin, mutta muuten matka sujui aika mukavasti. Suunnattiin Tim Hortonsin kautta aamupalalle La Banquise -nimiseen paikkaan, joka oli ihan superkiva ja edullinen! Se on kuuluisa kymmenistä erilaisista poutineistaan, mutta noin aikaisin syötiin ihan vaan aamupalaa ja juotiin kahvia. Paljon kahvia.

Me oltiin varattu tosi kiva ja puoli-ilmainen airbnb-paikka Plateausta, ja käytiinkin aamupalan jälkeen siellä vähän virkistäytymässä ja valmistautumassa päivään. Paljon kyllä ehtii kun aikaisin herää, sillä kahdentoista aikaan oltiin jo matkalla kohti Biodomea, joka oli pieni puutarhan ja eläintarhan sekoitus. Bongailtiin pingviinejä ja laiskiaisia pari tuntia ja jatkettiin sitten keskustaan. Montréal on kuuluisa osittain maanalaisista ostoskeskuksistaan (tunnelia kuulemma 13 kilometriä), joita mentiin kiertelemään sadetta pakoon. Kaupoissa ja kaduilla oli jo joulukoristeita joka lähtöön, joulukuusiakin jopa, tykkään! Illalla käytiin verrattain edullisessa Sushi Crescentissä tankkaamassa all you can eat -sushia niin paljon kuin jaksettiin, mikä ei pitkän päivän jälkeen ollut mikään ihan vähäinen määrä.

Perjantaiaamu aloitettiin kävelyretkellä Eva B -nimiselle yhdistetylle kirpparille ja kasvisravintolalle, jonka mun ja Agnesin Montréalista kotoisin oleva buddy oli meille aiemmin vinkannut. Ostoksia ei tullut tehtyä, mutta syötiin kyllä lounasta ja ruoka olikin erinomaista! Sieltä mentiin Katrinin ja Agnesin kanssa pakolliselle museovisiitille Le Musée d'art contemporain de Montréaliin, joka oli positiivinen yllätys monipuolisene näyttelyineen. Myöhemmin käytiin tsekkaamassa chinatown, pohjoisamerikkalainen versio Notre Damesta ja maisemat joen rannalla. Keli oli (kuten koko reissun) vähän synkkä ja sateinen, mutta eipähän ainakaan tuullut ihan samaan tapaan kuin saarella. Illalla tavattiin loput meidän matkaseurasta eli José ja Dorrit Jean-Talon Marketilla, joka oli kieltämättä vähän isompi ja jännittävämpi kuin Charlottetownin Farmer's Market. Illalliselle palattiin chinatowniin ja suunnattiin sieltä vielä keskustaan muutamille drinkeille. Oli taas niin mukavaa vaan istuskella kiireettä, jutella ja nauttia lomasta. 

Lauantaina osa porukasta karkasi Ikeaan ostamaan piparitaikinaa ja glögiä (jotka muuten syötiin eilen, pipareista tuli niiiin kotoinen olo!) mutta mä ja José päätettiin viihdyttää itseämme mieluummin keskustassa. Käytiin kävelemässä vanhassa kaupungissa ja seikkailtiin sitten pari tuntia maanalaisissa ostoskeskuksissa. Ei taidettu edes käydä yhdessäkään kaupassa, kunhan käveltiin! Treffattiin loput iltapäivällä ja lähdettiin Mount Royal -kukkulalle, jonne pääsi kätevästi bussilla. Oli jo vähän hämärää, mutta näkymä kaupungin yli oli silti ihan mieletön. Illalla käytiin drinkeillä aivan älyttömän kivassa Le Mal Nécessairessa ja mentiin sitten syömään loman lopuksi poutinea. Oltaisiin haluttu La Banquiseen, mutta sinne oli jonoa ulos saakka, joten tyydyttiin lähellä olevaan pienempään paikkaan. Ihan hyvä valinta sekin - ei ranskalaisia, juustoa ja ruskeaa kastiketta oikein pilaamaankaan pysty! 

Bussimatka takaisin sujui ongelmitta ja mikäs siinä oli matkustellessa, kun sain nukuttua suurimman osan ajasta. Ihan heti en ehkä siltikään lähtisi yli puolen vuorokauden matkalle uudestaan, mutta muuten oli ehdottomasti kokemisen arvoinen ja hintansa väärti reissu! Ihan mahtavaa, että matkalle löytyi sopiva väli ja mukavaa seuraa. Montréal on aivan ihana kaupunki, tosi eurooppalaistyylinen, siisti ja värikäs. Hassua, että siellä tosissaan puhuttiin vain ranskaa - kaikki asiakaspalvelijat kyllä osasivat englantiakin enemmän tai vähemmän, mutta kaduilla ranskaa kuuli vähintään 90 prosenttia ajasta. Mulla oli hauska ulkomailla olemisen tunne koko reissun ajan ja oli ihan älytöntä ajatella, että PEI ja Montréal ovat samaa valtiota. Charlottetowniin on jotenkin jo niin asettunut, että siellä oleminen tuntuu kotoisalta ja vasta reissussa muistaa, että ulkomaillahan tässä koko ajan ollaan. 

// The thing I realized when I was travelling to Montrél was that this country is h-u-g-e. The 17 hour bus drive wasn't too pleasant but otherwise our little trip was great! I loved the Europian style city (even though it's possible that I'd love any real city after being in Charlottetown for 3 months) and having a small break from schoolwork. We had only three days to spend in Montréal but I think that we used our time well and experienced a lot. My favourite part was (surprise, surprise) food and drinks but I also enjoyed just walking around and feeling the atmosphere.

Asiaa ruoasta

Yksi vaihdon suurista päätöksistä oli se, ottaako 7 tai 5 päivän meal planin, pienemmän ateriapaketin vai kokkaileeko itse. Itse päädyin siihen, etten osta meal plania vaan ostan noita pienempiä ateriapaketteja (11, 25 tai 50 ateriaa) ja teen muuten safkat itse tai syön jotain pikaruokaa.

Tänä vuonna 5 päivän meal plan, jolla saa rajattomasti ruokaa ruokalasta arkipäivinä, maksoi 2 104 dollaria ja 7 päivän 2 168 dollaria lukukaudelta. Päivässä se tekee noin 19 CAD. 11 aterian paketti taas maksaa 95 CAD eli 8,6 dollaria per ateria. Pikaisella laskutoimituksella voisi todeta, että meal plan kannattaa, jos syö sen kolme kertaa päivässä (tai miksei useamminkin). Meal plan on toki helppo vaihtoehto eikä silloin tarvitse hankkia mitään ruoanlaitto- ja ruokailuvälineitä asuntolaan, mutta mulle pienempi ateriapaketti on ollut ihan hyvä vaihtoehto. Ei ainakaan tarvitse maksaa niistä päivistä, kun ei ole saarella tai syö ulkona. Toki yksittäinen ateria on aika kallis, mutta välillä on tosi kiva mennä syömään ja istuskelemaan kamujen kanssa sen sijaan, että paistaisi pakastepitsaa yksin Blanchissa.

App Crawl -kuvia, sushia ja grill cheese

Ruoka on pääsääntöisesti ihan hyvää ja aivan erityisesti oon rakastunut grilled cheese sandwicheihin. Keittoa, pitsaa ja hampurilaisia (myös sairaan hyviä vegehamppareita!) sekä salaattipöytä on saatavilla joka päivä, mutta muuten tarjolla on vaihdellen pari lisävaihtoehtoa. On täällä ehkä vähän vaikeammin syödä terveellisesti kuin Suomessa, mutta ei tässä nyt parissa kuukaudessa ehdi niin paljon rapistua, että se mua erityisemmin haittaisi.

Ruoasta puheen ollen: viime torstaina Buddy Program järjesti App Crawl -tapahtuman, jossa siis kierrettiin keskustan ravintoloita ja syötiin alkupaloja eri paikoissa. Yllättävää että näinkin pienestä kaupungista löytyi useampi ravintola, johon olisi kiva palata! Tehtiin myös kiintoisa havainto, että ostereita ja sushia lukuun ottamatta kaikki ruoat, joita syötiin, oli tavalla tai toisella friteerattu. Mutta ei se mitään, kookoshulluna rakastuin totaalisesti Old Trianglen kookoskatkarapuihin ja päätin että niitä palaan syömään vielä ennen kuin lähden. Osterit taas oli sellainen juttu, jota ei kyllä tarvitse kokeilla toiste! Ei nyt pahaa, mutta ei missään nimessä hyvääkään.

Perjantaina käytiin katsomassa korista, joka oli yllättävän hauska penkkiurheilulaji, toki etenkin kun Panthersit voitti ylivoimaisesti. Lauantaina taas koitti ihan ehdottomasti mun viikon kohokohta! Täältä saarelta kotoisin oleva Paper Lions oli keikalla Charlottetownissa ja sinne suunnattiin neljän kamun kanssa. Kuuntelin joskus vuosia sitten Paper Lionsia aika paljonkin, mutta en yhtään tiennyt, että ne olivat saarelta, ennen kuin näin keikkamainoksen kirjastossa ja valaistuin. Todella todella hauska sattuma. Keikka oli ihan hurjan hyvä ja ilta muutenkin kerrassaan mainio! Nyt Montréaliin ->

Halloween

Viime viikonloppuna täällä vietettiin halloweenia! Kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä kaikki muut juhlat paitsi joulu on turhia, mutta oli kuitenkin ihan hauska kokea pohjoisamerikkalainen halloween näin kerran elämässä. 

Täällä on ollut kaupoissa halloween-juttuja varmaan siitä saakka kuin tulin, ihan kaikkea koristeista vaatteisiin ja kurpitsoihin. Mullakin on nykyään kahdet halloween-sukat, kun en vaan voinut vastustaa överipöhköjä värejä ja kuvioita! Lisäksi jouluvalojen sijaan mun Blanchin asuntolaa koristaa kurpitsanoranssit halloween-valot. Koristeita on myös näkynyt mm. talojen etupihoilla, ruokalassa ja kampuksen The Wave -baarissa. Vaikka ne hauskoja ovatkin, ootan kyllä niiden korvautumsta joulukrääsällä kuin kuuta nousevaa. Jouluhomma on täällä varmasti Suomeen verrattuna ihan nextillä levelillä, mikä sopii mulle erinomaisesti. Varattiin myös saksalaisen Katrinin kanssa lennot Torontoon joulukuun alkuun, enkä malta odottaa, että pääsen kunnon joulumarkkinoille!!

Mutta siis: halloween sujui sekin oikein mukavissa tunnelmissa. Torstaina järjestettiin kampuksen baarissa Halloween Pub, jonne päätettiin mennä näppärän sijainnin vuoksi 15 dollarin sisäänpääsymaksusta huolimatta. Tapahtuma myytiin loppuun joskus torstaiaamuna ja jengi osteli hätäpäissään Facebookissa lippuja toisiltaan 60 dollarinkin hintaan, älytöntä! Etkoiltiin ensin tyttöjen kanssa ja sitten myöhemmin kolmannessa kerroksessa isommalla porukalla, ennen kuin suunnattin Waveen. Mä olin ostanut aiemmin Halifaxin-reissulta punaisen mekon ja päätin siis sonnustautua piruksi, kun ei tarvinnut lisätä enää muuta kuin sarvet.

Suomi-edustus

Tapahtuma itsessään oli ihan hauska mutta ei nyt mitenkään erikoinen, tanssittiin ja juotiin kaljaa. Mulla ja Agnesilla oli seuraavana aamuna luennot, joten lähdettiin jo joskus yhden jälkeen pois ja käytiin Atlantic Superstoressa hakemassa sushia yöpalaksi, niin kiva kun lähikauppa on yötä myöten auki! Loppujen lopuksi mä en kyllä sitten jaksanutkaan mennä bilsan historian luennolle perjantaiaamuna, väsytti liikaa kumminkin...

Upeat sukat, eikö

Lauantaina osa porukasta jatkoi vielä halloweenin juhlimista asuineen päivineen, mutta me mentiin Agnesin ja Katrinin kanssa Upstreetiin maistelemaan vielä kerran kurpitsaolutta ja pelaamaan korttia. Katrin opetti meille maailman omituisimman saksalaisen korttipelin, josta en tajua vieläkään mitään, mutta onnistuin silti voittamaan kerran! Kaiken kaikkiaan kiva ilta ja viikonvaihde taas. Nyt mulla on opiskelujen suhteen vähän kevyempää pari viikkoa ja ensi viikon keskiviikkona lähdetään Montréaliin, oon niin innoissani!

Saarella tapahtuu

Viime viikko meni aika pitkälti opiskellessa. Nyt on onneksi kaikki midtermit takana ja kun vielä tällä viikolla kirjoittelen yhden filosofianesseen, on mulla melkein kolme viikkoa rennompaa jaksoa tiedossa. Opiskelun lomassa ollaan kuitenkin ehditty kamujen kanssa mm. vierailla lähes päivittäin Tim Hortonsissa, suunnitella halloweenia, käydä keskustassa, katsoa American Horror Storya ja tulla toiseksi viikon triviassa (huijattiin tosin). Löydettiin myös lauantaina superkiva baari/panimo ihan tästä läheltä, mikä helpotti vähän mun Vakiopaine-ikävää... Pelattiin lautapelejä ("You're geekier than you look", kommentoi yksi työntekijöistä kun pelattiin Bangia. Ymppikamuille terkkuja) ja juotiin kurpitsakaljaa. Oon suhtautunut vähän epäilevästi näiden elämäntehtävään maustaa ja hajustaa kaikki kurpitsalla näin syksyisin, mutta kurpitsakalja oli oikeasti hyvää ja tykkään nykyään kurpitsamuffinsseistakin. Kaiken kaikkiaan elämä on ollut kiireistä mutta hyvää.

Vaihto alkaa olla puolessa välissä. Mun lopputenttiaikataulut on nyt selvillä ja koska mun kaikki kokeet ajoittuvat aika loppupäähän tenttijaksoa, on mulla melkein parin viikon loma vikan luennon ja ekan tentin välissä. Oon vähän mietiskellyt käyväni siinä kohdin Torontossa, mutta harkitsen vielä. Ostin kuitenkin lentolipun New Yorkiin 18.12., josta lennän myöhään 21. päivä Suomeen. Kiva ehtiä Yhdysvaltojenkin puolelle edes pariksi päiväksi ja ihan erityisen kivaa, että neljä tyttöä meidän kuusikosta on samaan aikaan siellä myös.

Kanadaan lähtiessäni en odottanut mitään suurensuurta kulttuurishokkia enkä oo sellaista kokenutkaan, mutta on täällä erilaista kuitenkin. Ehkä just sopivasti. Tässä muutamia juttuja jotka on ainakin mun mielestä silmiinpistävästi eri tavalla kuin Suomessa!

Huomaavaisuus muita kohtaan. Kuulemma ihmiset Kanadassa ovat yleisesti ottaen tosi kohteliaita, mutta täällä saarella vielä ihan erityisesti - ja sen kyllä huomaa. Ihmiset ovat enimmäkseen harvinaisen ystävällisiä, sosiaalisia ja avuliaita. Varsinkin ovien piteleminen on ihan toista luokkaa kuin missään muualla, missä oon käynyt. Joku saattaa jäädä pitämään ovea auki, vaikka olisin jossain kymmenien metrien päässä tulossa, mikä on mun mielestä välillä jopa vähän vaivaannuttavaa. On myös huomaavaista kiittää ja hymyillä aina kun mahdollista. Kerran kuljin mun kurssitoverin edellä ulos kolmesta ovesta peräkkäin, ja tyyppi sydämellisesti totesi thank you jokaisen oven jälkeen, vaikka kuljettiin ihan peräkanaa ja pidin ovea auki ehkä sekunnin kymmenesosan tavallista pidempään. 

Kaupassa asiointi. Ruokakaupassa käynti täällä kestää, kestää ja kestää. Kassoilla tulee aina vaihtaa how are you -fraasit, kertoa ettei omista plussakorttia ja että aikoo maksaa Visalla ja odottaa, kun myyjä pakkaa ostokset sun puolesta ruokakaupassakin. Jälkimmäisin on musta edelleen aika järkyttävää. Musta on ihan kiva pakata omat ostokseni omiin kasseihini, mutta täällä se ei kyllä ole tapana missään. Kerran ostin banaaneita ja myslipaketin ja sain molemmille omat muovikassit. Ympäristötieteilijä sisälläni kirkuu, kun vain ajattelinkin sitä jätteen määrää. Etenkin, kun myös pakkaukset täällä ovat luokkaa muovin sisällä muovi, jonka sisällä on muovi, jonka sisällä on yksi purukumi.

Autoilu. Näin pieneksi paikaksi Charlottetownissa on jäätävä määrä autoja, ja niillä kuljetaan kaikkialta kaikkialle. Huonolla kelillä jengi on jopa ajanut kampukselta Atlantic Superstoreen, jonne on valehtelematta noin sata metriä. Autoilijat ovat kyllä jalankulkijoita kohtaan todella huomaavaisia ja esimerkiksi päästävät aina ylittämään tien, vaikka suojatietä ei olisikaan. Ollaankin muiden kanssa vitsailtu, että jäädään varmaan auton alle heti kun palataan Eurooppaan, kun totutaan tähän kulttuuriin...

Lemmikit. Charlottetownissa on n. sata lemmikkieläinkauppaa. Niitä on oikeasti joka nurkalla, ja suurin osa on vielä oikeasti isoja. Omituisen tästä tekee se, ettei niitä lemmikkejä näe juuri missään. En tiedä eikö mun ja koiranomistajien polut ole vain kohdanneet, vai eikö koiria täällä yksinkertaisesti lenkitetä niin intohimoisesti kuin Euroopassa. Yhtään kissaakaan en ole nähnyt varmaan koko kahden kuukauden aikana! Ihmeellistä. Sitten taas esim Charlottetownia neljä kertaa isommassa Jyväskylässä on ehkä kaksi eläinkauppaa ja koiria valtava määrä.

Ikävä omaa piskiä!

// Life's good but busy! A couple of things that I've recently found confusing: extremely polite people, people driving cars everywhere, the amount of plastic bags, and the fact there's million pet stores in Charlottetown but clearly no pets.

4–1

Jääkiekko on Kanadan kansallislaji ja Äärimmäisen Vakavasti Otettava Asia. Vaikka sen tiesin jo ennen lähtöä, täytyy kyllä myöntää että mulle tuli pienoisena yllätyksenä, miten iso juttu jo pikkuyliopistojen väliset pelit ovat! Perjantai-iltana oltiin katsomassa UPEI:n Panthersien ja Halifaxista tulevien Dalhousie Tigersien välistä peliä ja jos en olisi tiennyt, olisin kyllä kuvitellut kyseessä olevan tärkeämpikin matsi.

Peli oli Panthersien kauden home opener ja paikalle pieneen jäähalliin oli saapunut liki 900 katsojaa. Alkuun pelaajat esiteltiin yksi kerrallaan pääainetta ja vuosikurssia myöten. Sitten jäälle levitettiin punainen matto ja yksi opiskelja tuli laulamaan kansallislaulun. Valmentajat seisoskeli aitiossa puvut päällä, pelin tempo oli yllättävän kova ja muutenkin pelistä tuli sellainen olo, ettei jengi oo missään nimessä tullut vaan höntsäilemään.

Panthersit voitti lopulta mukavasti 4–1, kun joukkueen kapteeni teki hattutempun, joten ihan hyvä alku kaudelle! Ehdottomasti ajattelin mennä toistekin peliä katsomaan, jos vain suinkin ehtii. Yliopistourheilu ylipäätänsä tuntuu olevan täällä tärkeä osa elämää ja mm. korispeli voisi olla ihan kiva kokemus sekin. 

Vajaan kuukauden päästä ollaan lähdössä neljän vaihtarikamun kanssa Montréaliin pikkulomalle. Siellä olisi ollut Canadiensien kotipeli juuri samaan aikaan ja ajatuksen tasolla olisi ihan kiva nähdä NHL-ottelukin, mutta 200 dollarin tuntumassa pyörivät liput ovat hippusen liian kalliit mun budjetille. No, onneksi UPEI-pelejä pääsee katsomaan ilmaiseksi, vaikka eihän se nyt ihan sama asia tietty ole!

Noin muutenkin mulla on ollut kiva viikonloppu! Ensi viikolla mulla on kolme midtermiä ja kandin ideapaperin palautus Suomeen, mutta on tässä onneksi ehtinyt tekemään muutakin kuin lukemaan. Lauantaiaamuna heräsin jo ennen puolta kymmentä, kun oltiin sovittu ruotsalaisen Agnesin ja saksalaisen Katrinin kanssa, että mennään aamukahville Tim Hortonsiin ja sieltä kirjastoon opiskelemaan. Luettiin joitain tunteja ja päätettiin sitten lähteä keskustaan, kun oli niin kiva aurinkoinen iltapäivä, joskin aika viileä. Käveltiin Confederation Trailia pitkin, joka olikin huomattavasti isoa tietä kivempi reitti. Käytiin kirpparilla, teellä ja syömässä korealaisessa pikkuravintolassa ennen kuin palattiin kampukselle syömään mun viimeiset Fazerin siniset, juomaan saarella tehtyä viiniä ja pelaamaan Pictionarya loppuillaksi.

Sunnuntaiaamuna herätessäni kämpän lämpötila oli laskenut yön aikana suunnilleen viisi astetta (ulkona +4...) ja ikkunoista veti kuin mitään ikkunaa ei olisi ollutkaan. Vaikka talvi ei tällä saarella oo mikään uusi juttu, taloja ei näköjään jakseta kumminkaan eristää. Pakenin kylmyyttä kirjastoon ja oon täällä nyt opiskellut ja "opiskellut" kamujen kanssa koko iltapäivän. Sen kummempia suunnitelmia ei tälle päivälle olekaan, huomenna oleva international developmentin midterm (joka kaikeksi onneksi on kuitenkin netissä) painaa vähän päälle. Mutta kunhan ensi viikosta selvitään, niin sitten ei olekaan mitään deadlineja ihan hetkeen ja viikonloppuna koittaa myös halloween, jännittävää!

// Super serious business called ice hockey, Tim Hortons x3, wine&Pictionary, Korean food and studying for midterms. All in all, I've had a great weekend!

Halifax

Lauantaina tosiaan lähdettiin paikallisen bussifirman ja yliopiston kv-toimiston järjestämälle reissulle Halifaxiin. Ihan kohtuulliseen 200 dollarin hintaan kuului majoitus kahdeksi yöksi aamupaloineen, matkat ja kaupunkikierros. Alun vaikeuksista oli tosi mukava reissu, oli mainiointa päästä pois saarelta ja olla miettimättä koulujuttuja pariin päivään!

Meille oli etukäteen teroitettu, että bussi lähtee aamulla kello kahdeksan eikä siitä kannata myöhästyä. Lähdettiinkin pysäkille hyvissä ajoin ennen kahdeksaa, mutta saatiin lopulta värjötellä ulkona melkein kolme varttia. Oli ihan pirun kylmä ja aivan jää-tä-vä tuuli. Lopulta puoli yhdeksän pintaan bussikuski kurvasi paikalle taksilla ilmoittamaan, että mantereelle vievä, 13 kilometrin mittainen Confederation Bridge on tuulen takia suljettu (!!) ja bussi jumissa siellä toisella puolella, ja kahdentoista aikaan voitaisiin ehkä yrittää uudelleen. Ei ihan hirveästi naurattanut.

Kovin lupaavalta sää ei näyttänyt vielä kahdeltatoistakaan ja silta oli tiedotusten mukaan edelleen suljettu. Tehtiin jo plan B siltä varalta, ettei päästä Halifaxiin tänä viikonloppuna ollenkaan, mutta puoli yhden maissa (jälleen tyylikkäästi myöhässä) jostain taiottu bussi saapui pysäkille ja päästiin matkaan. Ajeltiin sillan alkuun ja saatiin venailla siellä vielä vajaa tunti, ennen kuin silta aukeni henkilöautoja isommille kulkuneuvoillekin. Meri kävi villinä ja oli rannoilta ihan punainen, kun aallot olivat sekoittaneet saaren punertavaa maaperää veteen.

Kampuksella ja Charlottetownissa sitä ei niin huomaa, mutta Kanadaankin on vihdoin tullut kunnon syksy ja ihan mielettömän kaunis ruska. Jos Prince Edward "Potato" Island onkin aika pitkälti peltoa, mantereella New Brunswick ja Nova Scotia ovat silmänkantamattomiin pelkkää vihreän, punaisen ja oranssin sävyissä loistavaa metsää. Niin kivan näköistä!

Perillä Halifaxissa oltiin siis yhden sijaan kuuden maissa. Käytiin heittämässä tavarat hotellihuoneeseen, jonka jaoin yhden ruotsalaisen ja kahden saksalaisen tytön kanssa. Meidän hotelli, Hampton Inn by Hilton, oli kyllä hintaan nähden yllättävän kiva ja erittäin siisti. Hyvin kelpasi tuolla pari yötä majailla. Lauantai-iltana käveltiin vähän ympäriinsä, mutta muuten ilta meni pitkälti syödessä. Mentiin all you can eat -sushimestaan nimetlä Sushijet ja naposteltiin kalaa kyllä koko rahan edestä. Oli ihan sairaan hyvää, muistelen lämmöllä!

Fairview Lawn Cemetery // näkymää kukkulalta // satamaa

Sunnuntaiaamuna lähdettiin bussilla pienelle kaupunkikierrokselle oikein oppaan kera. Harmaasta säästä huolimatta Halifax näytti oikein kivalta. 350 000 asukkaan kaupunki on rakennettu kukkulalle ja maanmuodon lisäksi kaupunkikuvaa hallitsee valtava satama rahti- ja  risteilylaivoineen sekä rakennustyömaat, joita oli joka puolella. Ajeltiin ympäriinsä ja katseltiin maisemia samalla kun opas kertoi vähän paikoista. Halifaxin historia vaikutti tosi mielenkiintoiselta! Vuonna 1917 kaupungin edustalla ammuksia kuljettanut laiva törmäsi toiseen ja syttyi tuleen, mikä johti atomipommiin asti historian suurimpaan ihmisen aiheuttamaan räjähdykseen. Myös Titanicin uppoamisessa Halifaxilla oli rooli: kaupunkiin on haudattu ne onnettomuudessa menehtyneet, joita ei kuljetettu kotikaupunkeihinsa. Käytiinkin yhdellä hautausmaalla, Fairview Lawn Cemeterylla, Titanicin uhrien haudoilla.

Iltapäivällä käytiin Halifaxin sisarkaupunki Darthmouthin puolella Mic Mac Mall -ostoskeskuksessa ja illansuussa lähdettiin syömään. Oltiin etukäteen tsekattu keskustasta suhteellisen halpa Bluenose II -niminen mesta, josta sai hummeria, ja suunnattiin sinne. Mä en uskaltanut ottaa kokonaista hummeria, mutta söin hummerisalaatin, johon se oli perattu valmiiksi. Pari kaveria kuitenkin askartelivat itse hummerinsa ruoaksi, ja ainakin se oli viihdyttävää katseltavaa... Ruoan jälkeen mentiin tosi mukavaan baariin, Field Guideen, yksille. Oli ihan supermukavaa vain istuskella, jutella ja maistella cocktaileja ilman mitään kiirettä.

Maanantaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Meillä oli pari tuntia aikaa ennen bussin lähtöä, joten lähdettiin hyvissä ajoin vielä katselemaan kaupunkia. Ensin mentiin Public Gardens -puistoon, joka olikin lampineen ja kasveineen tosi mukava ja kaunis vierailupaikka, vaikka paras kukkaloisto olikin jo vähän ohi. Sieltä jatkettiin satama-alueelle nauttimaan auringosta ja ihastelemaan ihan kirkasta merivettä. Kahdentoista jälkeen palattiin Tim Hortonsin kautta hotellille ja lähdettiin sitten taittamaan bussilla matkaa takaisin Charlottetowniin. Tällä kertaa tuuli ei häirinnyt suunnitelmia ja päästiin hyvissä ajoin perille - hyvä niin, kun univelkaa vähän jäi ja tiistaina oli taas paluu arkeen.

// Summary for my international friends: Even though we had major problems leaving the island because of wind,  the trip to Halifax was super gezellig! My favourite part was eating but it was also nice to see a real city, shop and visit the waterfront and Public Gardens and not to think about school for a while. #sant

Kielikriisi

Mulla on tällä viikolla ollut jotenkin tavallista enemmän pieniä vaikeuksia englannin kielen kanssa. (Ei mikään kriisi kylläkään, mutta oon kuullut että otsikoiden pitäisi olla dramaattisia.) Unohdan ihan yksinkertaisia sanoja, en saa muodostettua riittävän vikkelästi kunnollisia lauseita, teen tosi paljon virheitä ja muutenkin suharoin menemään. Se on vähän rasittavaa, ja välillä on ikävä sitä ennen niin itsestäänselvää tunnetta, kun kommunikaatio on yhtä vaivatonta kuin käveleminen.

Oon koulussa ollut aina varsin hyvä englannissa ja kirjoitin siitä pari vuotta sitten laudaturin. Sittemminkin oon käyttänyt englantia aktiivisesti opiskeluissa ja vapaa-ajalla. Oon tutoroinut vaihtareita, mulla on englantia puhuvia kavereita ja luen jatkuvasti englanninkielisiä tekstejä, niin fiktiota kuin oman alan juttujakin. Kuuntelen, puhun, luen ja kirjoitan englantia lähes päivittäin, yleensä aika ongelmitta.

Ylioppilaskirjoituksilla tai yliopiston englanninkielisillä kursseilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä englanninkielisessä maassa asumisen kanssa. Vasta täällä sitä on oikeasti tajunnut, miten paljon ja miten vähän kieltä osaakaan. Toistaiseksi ei ole tullut vastaa tilannetta, josta en ole kielen puolesta selvinnyt, eikä keskustelua, johon en ole edes jollain tavalla pystynyt osallistumaan, vaikka aihe olisi ollut erikoisempikin. Ongelmat ei siis oo mitenkään perustavanlaatuisia: ymmärrän ihmisiä ja ihmiset enimmäkseen mua, mikä on tietysti tärkeintä.

Välillä kuitenkin turhauttaa oma mokailu. Just se, ettei joku ihan tavallinen sana, jonka on oppinut vitosluokalla, tule mieleen. Tai se, kun ääntää jonkun sanan päin mäntyä eikä keskustelukumppani heti tajua mistä puhun. Se, kun tekee puhuessa virheen aikamuodoissa tai sanajärjestyksessä. Ärsyttää, kun huomaa puhuvansa liian nopeasti tai hiljaa tai epäselvästi ja joutuu toistamaan asiansa. Kun unohtaa kohteliaisuusfraasit kassalla. Se, kun joskus natiivien kanssa jutellessa ei keskity ihan täysin ja joutuu hetken verran vain hymyilemään ja nyökkäilemään, kun ei enää tiedäkään mistä puhutaan. Välillä en myöskään kerta kaikkiaan saa selvää yhden mun professorin muminasta, mutta en kuulemma ole ainoa. 

Tällä viikolla oon puuhaillut filosofianesseen parissa ja koin ensimmäistä kertaa ihan suoranaista tuskastumista kieleen. Käänsin lähdemateriaalista lauseita sanakirjan kanssa sana kerrallaan ja tiesin, mitä tekstissä sanottiin, mutta mulla ei ollut mitään tietoa siitä, mitä ne lauseet oikeasti tarkoittivat. Ymmärsin, mutta en kuitenkaan täysin. En tietysti välttämättä olisi tajunnut tekstiä vaikka se olisi ollut suomea ja valmiiksi tavutettu, mutta oli hetkiä kun teki mieli feidata koko kurssi.

Esseen kirjoittaminen ei ollut ihan helppoa sekään, vaikka oon aina tykännyt kirjoittamisesta. Tuosta tekstistä vaan en saanut millään sellaista kuin olisin halunnut. Onnistuin periaatteessa kirjaamaan mun ajatukset ylös ihan järkevään muotoon, mutta ilmaisun tarkkuus ei vaan ollut sillä tasolla mihin olisin ollut tyytyväinen. 

Enimmäkseen vaikeudet on tietysti kaikkea muuta kuin todellisia esteitä. Täälläkin on paljon vaihtareita, jotka puhuvat vain auttavasti englantia ja pärjäävät hyvin. Kyse ei ole siitä, että olisin mitenkään erityisen huono, vaan siitä, että olisi kiva olla vielä parempi! Puhua vielä sujuvammin, ymmärtää vielä enemmän vivahteita, kirjoittaa vielä näppärämmin. Onneksi oon ihan oikeassa paikassa harjoittelemassa. Luultavasti englannin käyttäminen muuttuukin essee esseeltä ja keskustelu keskustelulta helpommaksi. Tavallaan se on tullut myös luonnolliseksi osaksi arkea näinkin lyhyessä ajassa - satunnainen suomen puhuminen mun jyväskyläläisen vaihtarikamun kanssa tuntuu jo hassulta.

Kieliasioista muihin juttuihin: kanadalaiset juhlivat kiitospäivää hyvissä ajoin ja ensi maanantai onkin siitä hyvästä vapaa. Me lähdetään vaihtariporukalla Halifaxiin lauantaina ja ollaan kaksi yötä reissussa. Kiva päästä näkemään lisää Kanadaa saaren lisäksi! Tänään ruokalassa oli aikainen kiitospäiväateria. Kalkkuna nyt ei ollut mikään elämys, mutta jälkiruoat olivat ihan pirun hyviä - täällä ei sokerissa kyllä säästellä.