Retrospektiivi

Paluusta Suomeen on kolmisen kuukautta. Enimmäkseen tuntuu, etten koskaan poissa ollutkaan - kaikki (ihmiset, opiskelu, fiilis) on asuntoa lukuunottamatta aivan kuten ennen lähtöä. Kanada on toki ihana ja rakas, mutta nykyään jo hämmentävän etäinen ja taakse jäänyt pätkä elämästä. Joskus tuntuu kerrassaan ihmeelliseltä, että mä todella olin siellä, että kaikki ne mukavat muistot on todella omiani.

Joskus paria viikkoa sitten yritin mennä luovuttamaan verta. Eivät ottaneet, kun olen asunut kolmen kuukauden sisään yli kolme kuukautta ulkomailla. Ai niin, muistin jotenkin vasta silloin, niinpäs olenkin. Asunut Kanadassa! Alle kolme kuukautta sitten!

Kieli tuntui Suomeen palatessa vieraalta ehkä päivän tai kaksi, mutta raivostuttavan rankka jet lag häiritsi elämää useita viikkoja. Vessanpöntöissä oli kummallisen vähän vettä. Suihkun piteleminen kädessä tuntui uskomattoman kivalta. Ruoanlaitosta ja ihan tavallisesta puhtaasta ruoasta ja ruisleivästä nautin enemmän kuin ikinä. Pussilakanan helppous sai mut herkälle tuulelle. Kaupassa tai ravintolassa asiointi tuntui vähän vaikealta. Miten tilataan jotain kun kielessä ei ole sanaa please? Amarillossa luikautin englanninkielisen annoksen nimen perään vähän lisää väärää kieltä, mutta kukaan ei kai onneksi huomannut.

Ensimmäisen kerran paluu oikeasti ahdisti alennusmyynneissä. Kanadalainen olisi jo pyytänyt kolmesti anteeksi, mä puhisin, kun joku törmäili päin ja liukeni matkoihinsa mitään sanomatta. Vaikka eivät kanadalaiset kyllä koskaan tuolla tavalla törmäilisikään. Suomessa ihmiset harvoin myöskään pitävät ovia auki. Joka kerta pöyristyttää vähän, vieläkin.

Sain vaihtoajan kursseista 24 opintopistettä ja englanniksi opiskelusta huikeat 8, eli syksyn kokonaissaldo on erittäin kohtuulliset 32 noppaa. Tuleville vaihtareille tiedoksi, että jos kurssit aikoo vain hyväksilukea tutkintoon, arvosanoista ei kannata stressata. Täällä ne menevät joka tapauksessa (tai ainakin mun kohdalla) vain hyväksytyiksi. Ehkä vähän harmitti, kun tämä selvisi - nimittäin voin ylpeydellä kertoa, että sain jumppasalissa väsätyn nelituntisen kokeen myötä ANIMAL ETHICSIN kurssista 88 prosenttia sadasta(!!) ja muistakin kursseista sain A:t.

Tietysti itseä ja omaa tulevaisuutta, ei prosentteja, varten sitä ylipäätänsä opiskellaan. Ja itseä ja omaa tulevaisuutta varten, ei ehkä opintojen takia ollenkaan, kannattaa lähteä vaihtoon! Suosittelen satasella enkä vaihtaisi omasta vaihtoajastani mitään. Kirjoitan vielä yhden tekstin, jossa on vinkkejä tuleville (UPEI-)vaihtareille, joten pysykää kanavalla, jos se kiinnostaa.

Vaihdon myötä mulla on nykyään myös mahtavia kamuja levällään ympäri maailmaa. Parin murmelin kanssa tavataan toukokuussa Tukholmassa, ei malttaisi odottaa!

New York City

Joulukuun 18. päivä, perjantaina, lähdettiin aamukuudelta Katrinin ja Josén kanssa kohti New Yorkia ja jätettiin Charlottetown ja Kanada taakse. Unettoman yön jälkeen lennot meni hyvin pitkälti nukkuessa ja matka sujui mukavasti siitäkin huolimatta, että rajatarkastus oli aika episodi ja Newarkilta mun ja Katrinin yöpaikkaan Brooklynin perukoille matkasi pari tuntia täpötäydessä junassa. Ensimmäiseksi nukuttiin lisää ja lähdettiin sitten ihmettelmään maailman menoa Manhattanille. Syötiin pitsaa, käytiin Rockefeller Centerillä bongaamassa kuusi (ei ollut kovin ihmeellinen ja ihmisiä liikaa) ja siitä vierestä St. Patrick's Cathedral ja vietettiin loppuilta Museum of Modern Artissa. Valtavan kokoinen museo on perjantai-iltaisin ilmainen ja siellä meni mukavasti pari tuntia, eikä edes käyty katsomassa kaikkia näyttelyitä. Illalla suunnattiin ajoissa takaisin majapaikkaan. Airbnb-mesta oli siisti ja kiva ja vaikka sinne meni metrolla keski-Manhattanilta joku 50 minuuttia, säästettiin kyllä tässä järjestelyssä niin paljon että mun mielestä se kannatti.

Lauantaina käytiin National Museum of the American Indians -museossa lähinnä tuulensuojan ja wifin takia, mutta (ilmainen) paikka osoittautui ihan mielenkiintoiseksi! Tavattiin satamassa José ja otettiin Staten Island Ferry (ilmainen sekin) lähisaarelle. Lautta ohittaa Vapaudenpatsaan melko läheltä ja tarjoaa kivan näkymän myös Manhattanille. Iltapäivällä jatkettiin turisteilua kävelemällä Brooklyn Bridge puoleen väliin ja takaisin ja hengailemalla Chinatownissa ja Little Italyssa. Syötiin pastat ennen kuin suunnattiin katsomaan Times Square. Meinattiin mennä vielä joulumarkkinoille, mutta huomattiin jossain vaiheessa kävelevämme väärään suuntaan, jolloin vaan kylmästi luovutettiin ja lähdettiin kotiin.

Sunnuntaina aamulla etsittiin kissojen ja koirien kanssa FIKA-nimistä ruotsalaista kahvilaa, mutta etsintä oli onneksi sen arvoista, sillä kahvi oli ihan pirun hyvää ja tuskin koskaan on kylmäsavulohi maistunut niin hyvältä kuin tuolla. Aamupalan jälkeen käveltiin pari tuntia Central Parkissa miljoonan muun ihmisen kanssa ja nautiskeltiin aurinkoisesta ja melko lämpimästä päivästä. Käytiin vikan kerran Tim Hortonsissa, pyörähdettiin pikaisesti kaupoilla, käytiin katsomassa 9/11-muistomerkki, syötiin thairuokaa ja hengattiin lopulta vaan Starbucksissa ennen Brooklyniin paluuta.

Maanantaina, mun vikana päivänä, matkattiin varta vasten Williamsburgiin Five Leaves -ravintolaan, jossa syötiin jättimäiset aamupalapannukakkuannokset. Sen jälkeen treffattiin José ja Neea kahvin merkeissä ja lähdettiin vielä ennen mun lähtöä Brooklynin puolelle katsomaan Manhattinin skyline viimeisen kerran. Matka Brooklynistä JFK:lle yksin kamojen kanssa oli erittäin hermoja raastava - samoilla metroraiteilla kulki sininen C-juna, sininen A-juna ja väärä sininen A-juna ja arvatenkin menin kahdesti siihen väärään, ennen kuin löysin sen joka vei mut Airtrainille ja sieltä lentokentälle. JFK oli kokemus sinänsä eikä ollut yhtään liioiteltua lähteä matkaan 5 tuntia ennen lennon lähtöä, kaikki nimittäin kesti ja kesti ja jonottaa piti joka välissä. Mutta lopulta pääsin viimein kapuamaan lentokoneeseen ja kymmentä tuntia myöhemmin olinkin sitten jo Suomessa. 

New York oli sinällään ihan kiva kokemus mutta en usko, että palaan - koko mesta oli vähän liikaa mulle ja monet asiat aiheuttivat vaan suoranaisen "eeeeeeiiih"-reaktion. Minnekään pelipaikoille (Times Square, Macy's, Rockefeller jnejne) ei oikein voinut mennä, kun ei siellä väenpaljoudessa selvinnyt eikä päässyt pois. Tietty myös lähenevä kotimatka vaikutti siihen, että oli vähän stressaantunut olo koko ajan ja halusin vaan saada vikat päivät alta pois. Kaupunkina esimerkiksi Toronto on kuitenkin ehdottomasti enemmän mun makuun, ja vaikka onkin hyvä että NYC tuli koettua nyt samalla reissulla, neljä päivää oli varsin riittävästi tällä erää.