tiistai 22. maaliskuuta 2016

Retrospektiivi



Paluusta Suomeen on kolmisen kuukautta. Enimmäkseen tuntuu, etten koskaan poissa ollutkaan - kaikki (ihmiset, opiskelu, fiilis) on asuntoa lukuunottamatta aivan kuten ennen lähtöä. Kanada on toki ihana ja rakas, mutta nykyään jo hämmentävän etäinen ja taakse jäänyt pätkä elämästä. Joskus tuntuu kerrassaan ihmeelliseltä, että mä todella olin siellä, että kaikki ne mukavat muistot on todella omiani.

Joskus paria viikkoa sitten yritin mennä luovuttamaan verta. Eivät ottaneet, kun olen asunut kolmen kuukauden sisään yli kolme kuukautta ulkomailla. Ai niin, muistin jotenkin vasta silloin, niinpäs olenkin. Asunut Kanadassa! Alle kolme kuukautta sitten!

Kieli tuntui Suomeen palatessa vieraalta ehkä päivän tai kaksi, mutta raivostuttavan rankka jet lag häiritsi elämää useita viikkoja. Vessanpöntöissä oli kummallisen vähän vettä. Suihkun piteleminen kädessä tuntui uskomattoman kivalta. Ruoanlaitosta ja ihan tavallisesta puhtaasta ruoasta ja ruisleivästä nautin enemmän kuin ikinä. Pussilakanan helppous sai mut herkälle tuulelle. Kaupassa tai ravintolassa asiointi tuntui vähän vaikealta. Miten tilataan jotain kun kielessä ei ole sanaa please? Amarillossa luikautin englanninkielisen annoksen nimen perään vähän lisää väärää kieltä, mutta kukaan ei kai onneksi huomannut.

Ensimmäisen kerran paluu oikeasti ahdisti alennusmyynneissä. Kanadalainen olisi jo pyytänyt kolmesti anteeksi, mä puhisin, kun joku törmäili päin ja liukeni matkoihinsa mitään sanomatta. Vaikka eivät kanadalaiset kyllä koskaan tuolla tavalla törmäilisikään. Suomessa ihmiset harvoin myöskään pitävät ovia auki. Joka kerta pöyristyttää vähän, vieläkin.

Sain vaihtoajan kursseista 24 opintopistettä ja englanniksi opiskelusta huikeat 8, eli syksyn kokonaissaldo on erittäin kohtuulliset 32 noppaa. Tuleville vaihtareille tiedoksi, että jos kurssit aikoo vain hyväksilukea tutkintoon, arvosanoista ei kannata stressata. Täällä ne menevät joka tapauksessa (tai ainakin mun kohdalla) vain hyväksytyiksi. Ehkä vähän harmitti, kun tämä selvisi - nimittäin voin ylpeydellä kertoa, että sain jumppasalissa väsätyn nelituntisen kokeen myötä ANIMAL ETHICSIN kurssista 88 prosenttia sadasta(!!) ja muistakin kursseista sain A:t.

Tietysti itseä ja omaa tulevaisuutta, ei prosentteja, varten sitä ylipäätänsä opiskellaan. Ja itseä ja omaa tulevaisuutta varten, ei ehkä opintojen takia ollenkaan, kannattaa lähteä vaihtoon! Suosittelen satasella enkä vaihtaisi omasta vaihtoajastani mitään. Kirjoitan vielä yhden tekstin, jossa on vinkkejä tuleville (UPEI-)vaihtareille, joten pysykää kanavalla, jos se kiinnostaa.


Vaihdon myötä mulla on nykyään myös mahtavia kamuja levällään ympäri maailmaa. Parin murmelin kanssa tavataan toukokuussa Tukholmassa, ei malttaisi odottaa!