torstai 27. heinäkuuta 2017

Hei tuleva vaihtari

Oon viime aikoina kovin kaivannut Kanadaa ja koko vaihtokokemusta ja siksi eksyin tänne omaan blogiini liki kaksi vuotta sen jälkeen kun lähdin. Näitä omia juttujani on paitsi ihanaa myös vähän surullista lukea ja muistella - olisinpa vielä siellä.

Jyväskylään palattuani liityin paikalliseen ESN-jaostoon ja olen nyt hallituspestini puolivälissä. Kv-tutoroin taas ensi syksynä. Aloitan kuukauden päästä toiset maisteriopinnot kauppiksessa. Kirjoitan ensimmäistä graduani. Asun jälleen keskustassa ja olen toista kesää töissä samassa oman alan paikassa. Ja ostin sen koiranpennun, mistä niin kovin haaveilin Kanadassa ollessani ja sitä ennenkin. Nyt minulla on karvaisia kämppiksiä kaksi, molempia rakastan niin kovin ja molemmat estävät minua tekemästä tulevaisuudessa mitään sellaista kuin Kanadaan lähteminen neljäksi kuukaudeksi. Ei harmita, koska elämä on valintoja, mutta välillä sitä haaveilee sellaisestakin minkä on jo saanut.

Onneksi pieni pala Kanadaa eli ruotsalainen Agnes ja saksalainen Katrin voivat aina tulla Jyväskylään, ja tulevatkin jälleen elokuussa. Mun, Agnesin, Katrinin ja Neean squad on siis edelleen koossa.

Olen niin onnellinen että sain kaiken tämän! Sen kunniaksi julkaisen tämän puolitoista vuotta valmiina olleen tekstin. Se sisältää lempijuttujani Charlottetownissa sekä muutamia vinkkejä tulevalle UPEI-vaihtarille. Siltä varalta että joku sellainen tänne vielä eksyy. En lupaa että nämä ovat enää ajankohtaisia, mutta ehkä niistä on yhä jollekin iloa.


UPEI-vaihtarille vinkkejä
  • Suosittelen vaihtoon lähtöä syyslukukaudeksi. Keli on armollisempi ja orientaatio perusteellisempi. Lisäksi paikalla on todennäköisesti enemmän vaihtareita.
  • Liity kaikkiin mahdollisiin fb-ryhmiin ja tykkää kaikista mahdollisista fb-sivuista. Sähköpostilla kulkee erittäin vähän infoa facebookiin verrattuna ja parhaiten pysyy kärryillä, kun selaa somea vähintään nyt päivittäin.
  • Ota selvää ja tuplatarkista ISO:n ja NSO:n päivämäärät ja kysy, milloin asuntolaan pääsee, ennen kuin ostat lentoliput! Sain aluksi tietooni väärät päivämäärät ja sitten en päivämääriä ollenkaan, mikä johti siihen, että missasin ISO:n.
  • Pyydä liinavaatepaketti ja keittiötarvikepaketti RLA:lta. Blanchin varastosta löytyy myös mm. siivoustarvikkeita.
  • Hyödynnä opiskelija-alepäivät! Opiskelijakortilla saa tietyistä paikoista tiettyinä päivinä tietyn alennusprosentin. Näitä ei mainosteta missään, mutta ainakin viime syksynä Atlanticin alepäivä oli tiistai, Bulk Barnin keskiviikko ja Bible Trift Storen perjantai.
  • Western Union on paras tapa maksaa yliopiston asuntolamaksu. Älä missään nimessä käytä korttia tässä!! Kaikki ulkomaiset kortit lasketaan credit-korteiksi (myös Visa Electron), jotka ei käy, vaikka debit olisikin ollut ok. Itse opin tämän kantapään kautta ja menetin väärällä menetelmällä (= kortilla) maksetun rahan palautusvaiheessa valuuttakurssimuutosten takia iloiset 90 euroa.
  • Noin muuten kannattaa hankkia opiskelijaluottokortti. Sitä ei tarvinnut usein, mutta sitten kun tarvittiin, niinolisi voinut tulla surku ilman.
  • Atlantic Superstore on lähikauppa, mutta ei halvin. Kaikki mahdollinen kannattaa hankkia Dollaramasta ja muut sitten ostarin luota Walmartista, jos jaksaa mennä sinne asti. 
  • Paikallisbussit ovat ilmaisia, kannattaa hyödyntää!
Bussien penkit on kaikesta päätellen varastettu Charlottetownin puistoista

PEI-lempparit
  • ravintola: Mr. Sushi
  • kauppa: Dollarama, Luna's
  • kahvila: TIM HORTONS, Receivers
  • teehuone: David's Tea
  • baari: Upstreet 
  • klubi: Peake's  
  • kalja: Rhuby Social ja Gahan Blueberry Ale
  • jäätelö: Cow'sin peanut butter cup -jäätelöt
  • ruoka: grilled cheese
  • reitti: Confederation Trail yliopistolta keskustan suuntaan 
  • lauantaipuuha: Farmer's Market 







tiistai 22. maaliskuuta 2016

Retrospektiivi



Paluusta Suomeen on kolmisen kuukautta. Enimmäkseen tuntuu, etten koskaan poissa ollutkaan - kaikki (ihmiset, opiskelu, fiilis) on asuntoa lukuunottamatta aivan kuten ennen lähtöä. Kanada on toki ihana ja rakas, mutta nykyään jo hämmentävän etäinen ja taakse jäänyt pätkä elämästä. Joskus tuntuu kerrassaan ihmeelliseltä, että mä todella olin siellä, että kaikki ne mukavat muistot on todella omiani.

Joskus paria viikkoa sitten yritin mennä luovuttamaan verta. Eivät ottaneet, kun olen asunut kolmen kuukauden sisään yli kolme kuukautta ulkomailla. Ai niin, muistin jotenkin vasta silloin, niinpäs olenkin. Asunut Kanadassa! Alle kolme kuukautta sitten!

Kieli tuntui Suomeen palatessa vieraalta ehkä päivän tai kaksi, mutta raivostuttavan rankka jet lag häiritsi elämää useita viikkoja. Vessanpöntöissä oli kummallisen vähän vettä. Suihkun piteleminen kädessä tuntui uskomattoman kivalta. Ruoanlaitosta ja ihan tavallisesta puhtaasta ruoasta ja ruisleivästä nautin enemmän kuin ikinä. Pussilakanan helppous sai mut herkälle tuulelle. Kaupassa tai ravintolassa asiointi tuntui vähän vaikealta. Miten tilataan jotain kun kielessä ei ole sanaa please? Amarillossa luikautin englanninkielisen annoksen nimen perään vähän lisää väärää kieltä, mutta kukaan ei kai onneksi huomannut.

Ensimmäisen kerran paluu oikeasti ahdisti alennusmyynneissä. Kanadalainen olisi jo pyytänyt kolmesti anteeksi, mä puhisin, kun joku törmäili päin ja liukeni matkoihinsa mitään sanomatta. Vaikka eivät kanadalaiset kyllä koskaan tuolla tavalla törmäilisikään. Suomessa ihmiset harvoin myöskään pitävät ovia auki. Joka kerta pöyristyttää vähän, vieläkin.

Sain vaihtoajan kursseista 24 opintopistettä ja englanniksi opiskelusta huikeat 8, eli syksyn kokonaissaldo on erittäin kohtuulliset 32 noppaa. Tuleville vaihtareille tiedoksi, että jos kurssit aikoo vain hyväksilukea tutkintoon, arvosanoista ei kannata stressata. Täällä ne menevät joka tapauksessa (tai ainakin mun kohdalla) vain hyväksytyiksi. Ehkä vähän harmitti, kun tämä selvisi - nimittäin voin ylpeydellä kertoa, että sain jumppasalissa väsätyn nelituntisen kokeen myötä ANIMAL ETHICSIN kurssista 88 prosenttia sadasta(!!) ja muistakin kursseista sain A:t.

Tietysti itseä ja omaa tulevaisuutta, ei prosentteja, varten sitä ylipäätänsä opiskellaan. Ja itseä ja omaa tulevaisuutta varten, ei ehkä opintojen takia ollenkaan, kannattaa lähteä vaihtoon! Suosittelen satasella enkä vaihtaisi omasta vaihtoajastani mitään. Kirjoitan vielä yhden tekstin, jossa on vinkkejä tuleville (UPEI-)vaihtareille, joten pysykää kanavalla, jos se kiinnostaa.


Vaihdon myötä mulla on nykyään myös mahtavia kamuja levällään ympäri maailmaa. Parin murmelin kanssa tavataan toukokuussa Tukholmassa, ei malttaisi odottaa!

lauantai 2. tammikuuta 2016

New York City


Joulukuun 18. päivä, perjantaina, lähdettiin aamukuudelta Katrinin ja Josén kanssa kohti New Yorkia ja jätettiin Charlottetown ja Kanada taakse. Unettoman yön jälkeen lennot meni hyvin pitkälti nukkuessa ja matka sujui mukavasti siitäkin huolimatta, että rajatarkastus oli aika episodi ja Newarkilta mun ja Katrinin yöpaikkaan Brooklynin perukoille matkasi pari tuntia täpötäydessä junassa. Ensimmäiseksi nukuttiin lisää ja lähdettiin sitten ihmettelmään maailman menoa Manhattanille. Syötiin pitsaa, käytiin Rockefeller Centerillä bongaamassa kuusi (ei ollut kovin ihmeellinen ja ihmisiä liikaa) ja siitä vierestä St. Patrick's Cathedral ja vietettiin loppuilta Museum of Modern Artissa. Valtavan kokoinen museo on perjantai-iltaisin ilmainen ja siellä meni mukavasti pari tuntia, eikä edes käyty katsomassa kaikkia näyttelyitä. Illalla suunnattiin ajoissa takaisin majapaikkaan. Airbnb-mesta oli siisti ja kiva ja vaikka sinne meni metrolla keski-Manhattanilta joku 50 minuuttia, säästettiin kyllä tässä järjestelyssä niin paljon että mun mielestä se kannatti.


Lauantaina käytiin National Museum of the American Indians -museossa lähinnä tuulensuojan ja wifin takia, mutta (ilmainen) paikka osoittautui ihan mielenkiintoiseksi! Tavattiin satamassa José ja otettiin Staten Island Ferry (ilmainen sekin) lähisaarelle. Lautta ohittaa Vapaudenpatsaan melko läheltä ja tarjoaa kivan näkymän myös Manhattanille. Iltapäivällä jatkettiin turisteilua kävelemällä Brooklyn Bridge puoleen väliin ja takaisin ja hengailemalla Chinatownissa ja Little Italyssa. Syötiin pastat ennen kuin suunnattiin katsomaan Times Square. Meinattiin mennä vielä joulumarkkinoille, mutta huomattiin jossain vaiheessa kävelevämme väärään suuntaan, jolloin vaan kylmästi luovutettiin ja lähdettiin kotiin.


Sunnuntaina aamulla etsittiin kissojen ja koirien kanssa FIKA-nimistä ruotsalaista kahvilaa, mutta etsintä oli onneksi sen arvoista, sillä kahvi oli ihan pirun hyvää ja tuskin koskaan on kylmäsavulohi maistunut niin hyvältä kuin tuolla. Aamupalan jälkeen käveltiin pari tuntia Central Parkissa miljoonan muun ihmisen kanssa ja nautiskeltiin aurinkoisesta ja melko lämpimästä päivästä. Käytiin vikan kerran Tim Hortonsissa, pyörähdettiin pikaisesti kaupoilla, käytiin katsomassa 9/11-muistomerkki, syötiin thairuokaa ja hengattiin lopulta vaan Starbucksissa ennen Brooklyniin paluuta.


Maanantaina, mun vikana päivänä, matkattiin varta vasten Williamsburgiin Five Leaves -ravintolaan, jossa syötiin jättimäiset aamupalapannukakkuannokset. Sen jälkeen treffattiin José ja Neea kahvin merkeissä ja lähdettiin vielä ennen mun lähtöä Brooklynin puolelle katsomaan Manhattinin skyline viimeisen kerran. Matka Brooklynistä JFK:lle yksin kamojen kanssa oli erittäin hermoja raastava - samoilla metroraiteilla kulki sininen C-juna, sininen A-juna ja väärä sininen A-juna ja arvatenkin menin kahdesti siihen väärään, ennen kuin löysin sen joka vei mut Airtrainille ja sieltä lentokentälle. JFK oli kokemus sinänsä eikä ollut yhtään liioiteltua lähteä matkaan 5 tuntia ennen lennon lähtöä, kaikki nimittäin kesti ja kesti ja jonottaa piti joka välissä. Mutta lopulta pääsin viimein kapuamaan lentokoneeseen ja kymmentä tuntia myöhemmin olinkin sitten jo Suomessa. 


New York oli sinällään ihan kiva kokemus mutta en usko, että palaan - koko mesta oli vähän liikaa mulle ja monet asiat aiheuttivat vaan suoranaisen "eeeeeeiiih"-reaktion. Minnekään pelipaikoille (Times Square, Macy's, Rockefeller jnejne) ei oikein voinut mennä, kun ei siellä väenpaljoudessa selvinnyt eikä päässyt pois. Tietty myös lähenevä kotimatka vaikutti siihen, että oli vähän stressaantunut olo koko ajan ja halusin vaan saada vikat päivät alta pois. Kaupunkina esimerkiksi Toronto on kuitenkin ehdottomasti enemmän mun makuun, ja vaikka onkin hyvä että NYC tuli koettua nyt samalla reissulla, neljä päivää oli varsin riittävästi tällä erää.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Lopun alkua



Mulla on ollut ihan hirveän mukava vaihto. Lähdin matkaan vähän varovaisin odotuksin, mutta oon ehdottomasti saanut kaiken mitä toivoin ja paljon enemmänkin. Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta toisaalta tuntuu, että nyt on melko lailla oikea aika palata kotiin.

Oon tavannut täällä paljon ihania ihmisiä, joiden kanssa tuun varmasti pitämään yhteyttä. Ensimmäinen reunion Ruotsissa on jo hyvässä suunnitteluvaiheessa. Mun lähin kaveripiiri täällä koostuu vaihtareista, mutta ei se mun mielestä ole huono asia enkä koskaan ottanut stressiä siitä, että mun pitäisi jotenkin välttämättä löytää uusi kanadalainen paras kaveri. Varmaan tärkeintä, että ympärillä on mukavia ihmisiä ylipäätänsä, ja helpompihan noita eurooppalaisia tyyppejä on lähteä myöhemmin tapaamaan. 

Vikat bileet ja Agnesin maailman upein synttäri-piñata
Kokemuksena vaihto ei ole ollut mulle mitenkään älyttömän "opettavainen" tai "kasvattava" enkä oikeastaan koe muuttuneeni ihmisenä. Tää pitkälti siksi että kaikki on ollut ihan superhelppoa. Isoin asia, jonka kanssa oon joutunut taistelemaan, on ehkä mun kämpän lämmitys. Kaikki on mennyt kivuttomasti ja jos joskus oonkin ollut hetkellisesti hukassa, apua on saanut usein pyytämättäkin. Tää elämänvaihe oli ehdottomasti mulle se oikea lähteä vaihtoon ja nuorempana olisin varmasti ollut kerta kaikkiaan liian nuori. Vaikka vaikeuksista tietysti oppii, on ollut erinomaisen mukavaa, että suurin stressin aihe on yksin vieraassa maassakin ollut ihan vain opiskelu.

En myöskään ole varsinaisesti ikävöinyt kotiin. Siinä vaiheessa, kun vasta istuin yöbussissa matkalla Helsinkiin, kävi mielessä että olisi sitä voinut jonnekin lähemmäksikin lähteä, mutta se oli oikeastaan ensimmäinen ja viimeinen kerta. Tietysti on asioita, joita välillä etäisesti kaipaa (ihmiset, hanavesi, pyörä, koira, ruisleipä, kannelliset vessanpöntöt) mutta noin yleisemmällä tasolla ei ole kertaakaan ollut sellainen olo, että voi kun olisin Jyväskylässä/Joensuussa.


Jotenkin elämä vaihdossa on elämää kuplassa, joka on syntynyt siitä tiedosta, että lähden 21.12. enkä palaa. Tyhmiä juttuja jaksaa eri tavalla kun tietää, että kohta niihin ei enää törmää. Hauskoista asioista nauttii eri tavalla kun tietää, että nekin ovat ainutkertaisia kokemuksia. Neljän kuukauden ajan elämä on ollut vähän välitilassa: arkea, mutta ei kuitenkaan tavallista. Oon osannut iloita ihan normaaleista pienistäkin jutuista ja mukavista hetkistä. Illallisista ja pingispeleistä kamujen kanssa, auringonlaskuista, mielenkiintoisista luennoista, markkinalauantaista, opiskeluhetkistä kirjastossa, bileistä ja illanistujaisista, hyvästä kaljasta, täysikuista ja ihan vaikka vain kaupassa käymisestä.

Oon oppinut rakastamaan tätä saarta, josta paikalliset on niin kovin ylpeitä, ja valtavaa kaunista Kanadaa ylipäätänsä. Voisin hyvin kuvitella asuvani jossain Kanadan isommista kaupungeista pidemmänkin aikaa, mutta jossain tulevaisuudessa sitten. Ajatuksen tasolla myös toinen vaihtojakso maisterivaiheessa on alkanut kiinnostaa, tai kesä jossain kaukana, tai reppureissu jolta voisi palata sitten, kun huvittaa. Mun halu matkustaa ja nähdä lisää on täällä ollessa ihan räjähtänyt käsiin. (Samalla oon tehnyt suunnitelmia koiranpennusta ja näppärämpi näkee tässä pienen ristiriidan, mutta katsellaan.) Oon myös kovasti inspiroitunut maailmasta ja yliopistoajasta ja siitä, että elämästä on hyvä ottaa irti niin paljon kuin saa. En tiedä mutta uskon, että mun arki Jyväskylässä muokautuu vähän erilaiseksi kuin mitä se oli ennen vaihtoa. Mulla on paljon ideoita ja kovin odottavainen & toiveikas olo tulevaisuuden suhteen.


Nyt on kuitenkin hyvä hetki palata kotiin. Juhlia joulua. Nähdä kaikki tärkeät ihmiset ja muut murmelit. Muuttaa uuteen kämppään Jyväskylässä ja jatkaa opiskeluja. Esipakkasin tänään ja kaikki mahtui, laukku painaa suunnilleen saman verran kuin tullessa. Perjantaina lähdetään.

torstai 10. joulukuuta 2015

Niagara Falls

Maanantaina ja tiistain välisen yön vietin Toronton keskustassa HI Hostellissa, jota voin kovasti suositella - siisti ja suhteellisen hiljainen hostelli kivalla sijainnilla ja hyvällä ilmaisella aamupalalla varustettuna. Aamulla yhdeksän pintaan lähdin hipsimään bussiasemalle, jossa hyppäsin Niagara Fallsiin suuntaavaan bussiin (Megabusilla 16 dollaria suuntaansa). Niagaran putoukset siis sijaitsevat samannimessä kaupungissa Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla parin tunnin bussimatkan päässä Torontossa. Putouksille parhaat näkymät on Kanadan puolelta ja hyvä niin, Yhdysvaltoihin vievän sillan yli kun ei niin vain mennäkään.

Niagara Falssin bussiasemalta on vielä nelisen kilometriä itse putouksille. Paikallisbussi olisi toki kulkenut tätä väliä, mutta päädyin liikkumaan omin jaloin. Reitti kulkee koko matkan kanjonin vartta ja kun kelikin oli aurinkoinen ja reilusti plussan puolella, mikäs siinä oli kävellessä. Niagara Fallsissa on putousten lisäksi myös paljon muuta kasinosta lintutarhaan, ja kesällä se onkin varmasti tosi vilkas paikka, jossa viettäisi vaikka parikin päivää. Näin talvella sai kuitenkin olla ihan omassa rauhassa.


Putoukset olivatkin sitten kerta kaikkiaan mykistävä näky. Mun aiempi vesiputouskokemus rajoittuu Suomen pieniin putouksiin, jotka ovat vallan söpöjä pikkupuroja Niagaran American Fallsin 54 metrin vapaapudotukseen verrattuna. Wikipedian mukaan Niagaran kolmessa putouksessa yhteensä virtaa 2,8 miljoonaa litraa vettä sekunnissa. Miljoonaa litraa. Sekunnissa. Oli siinä pienellä ihmisellä ihmettelemistä. 

Paluumatka Torontoon kesti liki kolme tuntia. Tiet kaupunkiin olivat ihan tukossa, vaikka sinne vie varmaan kymmenen kaistaa ja poispäin vähintään saman verran. Toronto valtavine rakennuksineen ja lukemattomine valoineen vaikutti jopa vähän epätodelliselta, kun päivän oli viettänyt niin hienon luonnon aikaansaaman ihmeen parissa. Onneksi lentokentälle ei ollut mikään kiire, ja ehdin myöhästymisestä huolimatta vielä syömään ja hengailemaan hetken keskustassa. Loppujen lopuksi myös paluulento oli myöhässä, mutta pääsin kuitenkin ongelmitta takaisin Charlottetowniin. Nyt pitäisi alkaa pikkuhiljaa valmistautua tentteihin ja uskokaa tai älkää, pakkaamaan. Enää reilu viikko New Yorkin reissuun ja kotiinpaluuseen! 

Silta luvattuun maahan

Toronto


Lauantaiaamuna aikaisin lennettiin Katrinin kanssa Torontoon! Parin tunnin mittainen lento meni mukavasti nukkuessa ja meille jäi koko lauantaipäivä aikaa tutkia kaupunkia. Käytiin heittämässä tavarat airbnb-paikkaan Little Italyyn ja suunnattiin sitten kävellen keskustaan. Käytiin Kensington Marketilla syömässä dönerit, tutkittiin vähän Chinatownia, tsekattiin CN Tower (maailman korkein vuoteen 2007 asti!) maanpinnan tasolta, istusteltiin Nathan Phillips Squarella, hengailtiin satamassa ja käveltiin keskustaa ristiin rastiin. Tsekattiin tupaten täynnä olevat joulumarkkinat, joita Katrin ei saksalaisena ihan hirveästi arvostanut - markkinoille piti näin viikonloppuna ostaa lippu ja jonottaa ennen sisään pääsyä. Mun mielestä markkinat oli ihan söpöt, vaikka mitään ei tullut ostettua. Illemmalla käytiin syömässä kiinalaista ja palattiin ajoissa yöpaikkaan.


Sunnuntaina käveltiin jälleen Kensington Marketin, jossa soin elämäni parhaan grilled cheesen, kautta keskustaan. Käytiin Bloorin hienostoalueella mielenkiintoisessa Andy Warhol: Revisited -näyttelyssä ja käveltiin hetki Toronton yliopiston alueella. Vaikka UPEI:n kampus nätti onkin, jää se kyllä Toronton upeille vanhoille rakennuksille kakkoseksi - tuolla kelpaisi opiskella! Illalla syötiin ehkä viimeiset poutinet Kanadassa ja käytiin The Lockhart -baarissa juomassa muutamat drinkit. Paikka oli löyhästi Harry Potter -teemainen, pieni ja tosi sympaattinen, eikä juomissakaan ollut mitään valittamista.


Maanantaina suuntasin ensimmäiseksi Hockey Hall of Fameen (Katrin jäi hengailemaan kaupungille, ei kuulemma jääkiekko ihan niin paljon kiinnosta). Museo oli hurjan mielenkiintoinen ja iso, ja kieltämättä oli ihan siistiä olla Stanley Cupin kanssa samassa tilassa. Loppupäivä kulutettiin jäätävän kokoisessa Eaton Centressä, vaikka kovin paljon ostoksia ei onneksi tullutkaan tehtyä. Ostelun jälkeen syötiin (liikaa) all you can eat -sushimestassa nimeltä Spring Sushi. Sulateltiin hetki kaupungilla ja saatoin sitten Katrinin metroasemalle. Katrinin piti lähteä tentin takia takaisin saarelle, mutta mä jäin vielä vuorokaudeksi Torontoon. Keskiviikko meni pitkälti Niagara Fallsissa, mutta siitä lisää omassa viestissään!


Toronto on ihan uskomattoman ihana, siisti, monipuolinen ja eloisa kaupunki, ehdottomasti yksi tähänastisista lemppareistani ikinä! Suosittelen kovasti, jos joku on ajatellut reissua Kanadaan. Etenkin näin joulun alla kaupunki oli valoineen ja koristeineen tosi kaunis, vaikka arkkitehtuuriltaan se ei mikään aivan järisyttävä olekaan. Kokonsa puolesta Toronto alkoi olla mun handlauskyvyn ylärajoilla (vähän rupesi jännittämään, miten pärjätään New Yorkissa...). En vain osannut lakata ihmettelemästä sitä kaikkien valojen, lasin, autojen, kiireisten ihmisten ja pilvenpiirtäjien määrää. Välimatkat Torontossa on myös aika pitkiä ja julkinen liike ei sieltä toimivammasta päästä, mutta onneksi nuorilla jaloilla jaksaa kävellä. Kovin mieluusti joskus Torontoon palaisin, vaikka vähän (paljon) pidemmäksikin aikaa. Uusia asuntoja keskustassa näkyi olevan myynnissä 1,2 miljoonalla, joten täytyy kai ryhtyä lottoamaan.

Nathan Phillips Square

torstai 3. joulukuuta 2015

Lisää opiskelusta

Kuulemma yöllä iskevän lumimyrskyn takia mun perjantain luento on peruttu, mikä tarkoittaa sitä, että kurssit on tenttimistä vaille valmiita. Syyskuussa kirjoitin tekstin mun kursseista ja yleisistä fiiliksistä opiskelun suhteen kurssien alussa, ja sitä lukiessa täytyy kyllä vähän pyöritellä päätä. Tosi monet asiat, jotka ärsyttivät alussa, osoittautuivat lopulta ihan hyviksi, ja tietyt asiat, jotka vaikuttivat aluksi kivoilta, alkoivat myöhemmin ärsyttää.


Oon eittämättä oppinut vaihdossa paljon, mutta kursseilta en kyllä ihan hirveästi. Animal Ethics osoittautui tuskallisen puuduttavaksi kokemukseksi ja sai mut lähinnä pysyttelemään jatkossa kauempana filosofiasta. Intro to International Development Studies olisi varmasti ollut mielenkiintoinen normaalina kurssina, mutta verkkokurssina se jäi pinnalliseksi raapaisuksi. Tehtävät ja tentit olivat helppoja eivätkä loppupeleissä vaatineet kirjan lukemista ollenkaan. Käteen jäi ehkä elämäni helpoimmat opintopisteet (heti SPSS-kurssin jälkeen), mutta eipä juuri muuta.

Societies & Sustainability taas oli muutamista mielenkiintoisista luennoista huolimatta todella perustasoinen ja mukana oli opiskelijoita, jotka eivät puheenvuoroista päätellen olleet kertaakaan elämässään ajatelleet ympäristöasioita. Kurssin lukemistossa ei esimerkiksi ollut ainuttakaan tieteellistä artikkelia, mikä tuntui vähän hassulta. Professori oli kyllä ihanan innostunut aiheesta ja onnistui pitämään mielenkiinnon yllä, mutta valitettavasti en pidä suurimmasta osasta niitä metodeja, joita professori päätti kurssilla käyttää (monivalintatentit, "mitä luki kirjan sivulla 35" -pistarit, 14 hengen ryhmässä tehtävät ryhmätyöt...). 

Eniten varsinaista faktatietoa tarttui yllättäen mukaan bilsan historiasta. Oon aina ollut häpeällisen huono kaikessa historiassa, mutta nyt on ainakin suuret linjat tiedossa, mikä on mun mielestä ihan hyvä saavutus. Professori osoittautui maailman sympaattisimmaksi tapaukseksi, joka aidosta välittää opiskelijoistaan mutta jonka luennoilla ei ole oikeastaan minkäänlaista punaista lankaa. Useimmiten saan kuunnella 30 minuuttia elämänohjeita ja 20 minuuttia asiaa ja kursia itse kokonaiskuvan kasaan irrallisista vuosiluvuista/nimistä/paikoista.

Paras opiskelutila: kirjaston "super quiet area" ja sunroom
All in all, kurssien ja opetuksen laatu vaihtelee täällä paljon, mutta niin se kyllä tekee Suomessakin. Mulle jäi vähän sellainen yleiskuva, että opiskeluun suhtaudutaan täällä vakavasti, mutta itse kurssit eivät kuitenkaan ole niin vakavia. Suomessa mulla on ollut paljon lyhyitä, tiiviitä ja asiapitoisia kursseja - vaikka joku ilmansuojelu tai jätevesien käsittelyprosessit tai maisemavaikutusten arviointi. Täällä taas pyöritellään isompaa kokonaisuutta - eläinten oikeudet, kestävä yhteiskunta, biologian historia - yleisellä tasolla kolme kuukautta. Siinä ajassa ehtii tehdä ryhmätöitä, kirjoitella esseitä, keskustella, katsella videoita ja jättää muutaman luennon keskenkin, kun professorin mielestä on niin kaunis keli, että meidän pitäisi olla ulkona. Kanadassa mulla on herännyt paljon ajatuksia, kysymyksiä ja mielipiteitä, mikä on tietysti äärimmäisen tärkeää sekin, mutta mitään tiukkaa faktaa mulla ei ole täällä opiskelemistani aiheista heittää. En ole kovin perehtynyt kanadalaiseen korkeakoulusysteemiin, mutta käsittääkseni UPEI:sta saa pelkästään alemman korkeakoulututkinnon. Sekin varmasti selittää eroa kurssien tyylissä ja tavoitteissa.

Syyskuussa valitin siitä, että kurssin arvosana koostuu useasta pienestä osasta pelkän tentin sijaan. Täytyy myöntää, että palaan edelleen tyytyväisenä suomalaiseen systeemiin, jossa kurssin ensimmäisen puoliskon saa halutessaan chillata ja lukea tenttiin sitten kun jaksaa. Silti tämä lukukausi on selvästi tehnyt hyvää mun opiskelutekniikalle ja -motivaatiolle! Mulla on yllä oikein hyvä rytmi, jossa teen joka päivä jotakin. Joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta joka päivä jotain. UPEI:n kauniiseen kirjastoon on kiva mennä, päivän lukutavoitteen saavuttaminen on kivaa, uuden oppiminen on kivaa. Paljon kivempaa kuin se, että kolmelta aamuyöstä lukee ympäristölainsäädäntöä, kun tentti onkin jo ylihuomenna ja nää pykälät on nyt vaan pakko osata. Tämän oivalluksen, ihan ennen kaikkea muuta, toivon kovasti vieväni mukanani Suomeen. Saa nähdä, miten käy.

Toiseksi paras: Blanchin aula

maanantai 30. marraskuuta 2015

Vaihdon kustannuksista

Yliopistovaihto on verrattain halpa mahdollisuus päästä ulkomaille tekemään muuta kuin töitä, mutta ihan ilmaiseksi ei tästäkään selviä. En oo oikeastaan kovin tarkasti laskenut, paljon mulla on mennyt rahaa ihan vaan ruokaan, ostoksiin ja kaikkeen pieneen kivaan, koska en halua masentua, mutta tässä nyt jotain hahmotelmaa vaihdon kiinteistä kuluista.

Vakuutukset yhteensä 170 euroa
- sisältää jatkuvan matkavakuutuksen ja kotivakuutuksen elokuuhun 2016 saakka

Menolento 410 euroa
- Helsinki - Reykjavik - Toronto - Charlottetown

Paluulennot 600 euroa
- erikseen Charlottetown - Montréal - New York ja myöhemmin New York - Tukholma - Helsinki

Kahden hengen soluasunto asuntolassa syksyksi noin 2040 euroa

Tuloja mulla on yliopiston apuraha (könttäsumma 1350 euroa) ja Suomesta toki opintotuki + asumislisä neljältä kuukaudelta (noin 500 euroa/kk) sekä vanhemmilta ihan korvaamaton tuki, josta oon kovin kiitollinen!

Reissuja jos miettii, niin PEI ei ole mikään optimaalisin mesta lähteä oikeastaan yhtään mihinkään. Matkat + parin yön majoitukset oli Halifaxiin suunnilleen 140 euroa, Montréaliin 200 ja Torontoon 300. Kanadan sisäiset lennot eivät taida olla kovin halpoja koskaan ja etäisyydet on valtavan pitkiä taittaa muilla kulkuneuvoilla. Eläminen taas noin keskimäärin taitaa olla täällä saman hintaista kuin Suomessa. Omenat maksavat enemmän mutta banaanit vähemmän jne.

Neljän dollarin PEI-kaljat

Kokonaisen tutkinnon opiskelu täällä olisi jäätävän kallista touhua. Tarkkoja summia en enää muista, mutta kokonaislasku majoituksineen yhdeltä lukukaudelta huiteli jossain kymmenen ja viidentoista tuhannen dollarin välillä, eikä mulla ole edes täyttä viittä kurssia. International fee lähestulkoon tuplaa ulkomaisen opiskelijan lukukausimaksun, mutta halvalla ei kanadalainenkaan pääse - yhden kurssin hinta on noin 500 dollaria ja lisäksi maksettavana on kaikenlaista pakollista kirjastomaksusta terveydenhuoltolaskuun. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan jäsenmaksu (100 euroa vuodessa) alkaa tuntua aika kesyltä. Ilmaista koulutusta - joka ei laadussa ja tarjonnassa todellakaan häviä tälle maksulliselle - osaa kyllä tän reissun jälkeen arvostaa ihan toisella tavalla.

Toisaalta täällä on itsestäänselvyys käydä kurssit läpi kerralla kunnolla, kun niistä maksaa myös maksaa. Etenkin nyt lopputenttien alla jengi on alkanut opiskella ns. tosissaan. Kirjasto on joka päivä, myös viikonloppuisin, auki yhteentoista illalla ja sen jälkeen voi siirtyä lukemaan ruokalaan kahteen saakka aamuyöllä. Tämä siitäkin huolimatta, että lopputentti on tosiaan usein jotain 30-40 prosenttia arvosanasta. Ainakin mä olen tietääkseni jo päässyt läpi kaikista muista kursseista paitsi filosofiasta, joten välillä stressaaminen tuntuu hassulta (tai tuntuisi, jos mulla ei olisi tätä kandi-nimistä sivuhommaa tässä). Tietysti tilanne on varmasti erilainen niillä, joilla on vaikka viisi lopputenttiä. Täällä kun kaikki tentit on tosiaan kahden viikon ajanjaksolla eikä uusintoja taideta harrastaa ollenkaan.

Suomessa taas tilastotieteen peruskurssin voi hyvin ottaa pariin kolmeen kertaan ja mennä joka kerta lukematta monivalintatenttiin sormet ristissä, kun mitään hävittävää ei oikein ole. Kovin erilaiset on systeemit.

Tänään satoi lunta!

perjantai 20. marraskuuta 2015

Montréal



Viikko sitten keskiviikkona siis hypättiin puolenpäivän jälkeen bussin ja lähdettiin huristamaan kohti Montréalia. Matkaahan sinne on noin 17 tunnin ja kolmen bussinvaihdon verran, joten vähän missattiin koko keskiviikkoinen ensimmäisen maailmansodan päättymistä juhlistava Remembrance Day. Vasta tuolla bussimatkalla sitä oikeasti tajusi, miten valtavan iso maa Kanada on. New Brunswick jatkui ja jatkui kokonaisen yön verran, ja siinä vaiheessa kun oltiin istuttu bussissa yli kaksitoista tuntia, ei oltu liikuttu kartalla vielä oikein mihinkään.

Perille saavuttiin niinkin hehkeään aikaan kuin 5.40 ja olo on ollut joskus freesimpikin, mutta muuten matka sujui aika mukavasti. Suunnattiin Tim Hortonsin kautta aamupalalle La Banquise -nimiseen paikkaan, joka oli ihan superkiva ja edullinen! Se on kuuluisa kymmenistä erilaisista poutineistaan, mutta noin aikaisin syötiin ihan vaan aamupalaa ja juotiin kahvia. Paljon kahvia.

Me oltiin varattu tosi kiva ja puoli-ilmainen airbnb-paikka Plateausta, ja käytiinkin aamupalan jälkeen siellä vähän virkistäytymässä ja valmistautumassa päivään. Paljon kyllä ehtii kun aikaisin herää, sillä kahdentoista aikaan oltiin jo matkalla kohti Biodomea, joka oli pieni puutarhan ja eläintarhan sekoitus. Bongailtiin pingviinejä ja laiskiaisia pari tuntia ja jatkettiin sitten keskustaan. Montréal on kuuluisa osittain maanalaisista ostoskeskuksistaan (tunnelia kuulemma 13 kilometriä), joita mentiin kiertelemään sadetta pakoon. Kaupoissa ja kaduilla oli jo joulukoristeita joka lähtöön, joulukuusiakin jopa, tykkään! Illalla käytiin verrattain edullisessa Sushi Crescentissä tankkaamassa all you can eat -sushia niin paljon kuin jaksettiin, mikä ei pitkän päivän jälkeen ollut mikään ihan vähäinen määrä.


Perjantaiaamu aloitettiin kävelyretkellä Eva B -nimiselle yhdistetylle kirpparille ja kasvisravintolalle, jonka mun ja Agnesin Montréalista kotoisin oleva buddy oli meille aiemmin vinkannut. Ostoksia ei tullut tehtyä, mutta syötiin kyllä lounasta ja ruoka olikin erinomaista! Sieltä mentiin Katrinin ja Agnesin kanssa pakolliselle museovisiitille Le Musée d'art contemporain de Montréaliin, joka oli positiivinen yllätys monipuolisene näyttelyineen. Myöhemmin käytiin tsekkaamassa chinatown, pohjoisamerikkalainen versio Notre Damesta ja maisemat joen rannalla. Keli oli (kuten koko reissun) vähän synkkä ja sateinen, mutta eipähän ainakaan tuullut ihan samaan tapaan kuin saarella. Illalla tavattiin loput meidän matkaseurasta eli José ja Dorrit Jean-Talon Marketilla, joka oli kieltämättä vähän isompi ja jännittävämpi kuin Charlottetownin Farmer's Market. Illalliselle palattiin chinatowniin ja suunnattiin sieltä vielä keskustaan muutamille drinkeille. Oli taas niin mukavaa vaan istuskella kiireettä, jutella ja nauttia lomasta. 


Lauantaina osa porukasta karkasi Ikeaan ostamaan piparitaikinaa ja glögiä (jotka muuten syötiin eilen, pipareista tuli niiiin kotoinen olo!) mutta mä ja José päätettiin viihdyttää itseämme mieluummin keskustassa. Käytiin kävelemässä vanhassa kaupungissa ja seikkailtiin sitten pari tuntia maanalaisissa ostoskeskuksissa. Ei taidettu edes käydä yhdessäkään kaupassa, kunhan käveltiin! Treffattiin loput iltapäivällä ja lähdettiin Mount Royal -kukkulalle, jonne pääsi kätevästi bussilla. Oli jo vähän hämärää, mutta näkymä kaupungin yli oli silti ihan mieletön. Illalla käytiin drinkeillä aivan älyttömän kivassa Le Mal Nécessairessa ja mentiin sitten syömään loman lopuksi poutinea. Oltaisiin haluttu La Banquiseen, mutta sinne oli jonoa ulos saakka, joten tyydyttiin lähellä olevaan pienempään paikkaan. Ihan hyvä valinta sekin - ei ranskalaisia, juustoa ja ruskeaa kastiketta oikein pilaamaankaan pysty! 


Bussimatka takaisin sujui ongelmitta ja mikäs siinä oli matkustellessa, kun sain nukuttua suurimman osan ajasta. Ihan heti en ehkä siltikään lähtisi yli puolen vuorokauden matkalle uudestaan, mutta muuten oli ehdottomasti kokemisen arvoinen ja hintansa väärti reissu! Ihan mahtavaa, että matkalle löytyi sopiva väli ja mukavaa seuraa. Montréal on aivan ihana kaupunki, tosi eurooppalaistyylinen, siisti ja värikäs. Hassua, että siellä tosissaan puhuttiin vain ranskaa - kaikki asiakaspalvelijat kyllä osasivat englantiakin enemmän tai vähemmän, mutta kaduilla ranskaa kuuli vähintään 90 prosenttia ajasta. Mulla oli hauska ulkomailla olemisen tunne koko reissun ajan ja oli ihan älytöntä ajatella, että PEI ja Montréal ovat samaa valtiota. Charlottetowniin on jotenkin jo niin asettunut, että siellä oleminen tuntuu kotoisalta ja vasta reissussa muistaa, että ulkomaillahan tässä koko ajan ollaan. 


// The thing I realized when I was travelling to Montrél was that this country is h-u-g-e. The 17 hour bus drive wasn't too pleasant but otherwise our little trip was great! I loved the Europian style city (even though it's possible that I'd love any real city after being in Charlottetown for 3 months) and having a small break from schoolwork. We had only three days to spend in Montréal but I think that we used our time well and experienced a lot. My favourite part was (surprise, surprise) food and drinks but I also enjoyed just walking around and feeling the atmosphere.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Asiaa ruoasta

Yksi vaihdon suurista päätöksistä oli se, ottaako 7 tai 5 päivän meal planin, pienemmän ateriapaketin vai kokkaileeko itse. Itse päädyin siihen, etten osta meal plania vaan ostan noita pienempiä ateriapaketteja (11, 25 tai 50 ateriaa) ja teen muuten safkat itse tai syön jotain pikaruokaa.

Tänä vuonna 5 päivän meal plan, jolla saa rajattomasti ruokaa ruokalasta arkipäivinä, maksoi 2 104 dollaria ja 7 päivän 2 168 dollaria lukukaudelta. Päivässä se tekee noin 19 CAD. 11 aterian paketti taas maksaa 95 CAD eli 8,6 dollaria per ateria. Pikaisella laskutoimituksella voisi todeta, että meal plan kannattaa, jos syö sen kolme kertaa päivässä (tai miksei useamminkin). Meal plan on toki helppo vaihtoehto eikä silloin tarvitse hankkia mitään ruoanlaitto- ja ruokailuvälineitä asuntolaan, mutta mulle pienempi ateriapaketti on ollut ihan hyvä vaihtoehto. Ei ainakaan tarvitse maksaa niistä päivistä, kun ei ole saarella tai syö ulkona. Toki yksittäinen ateria on aika kallis, mutta välillä on tosi kiva mennä syömään ja istuskelemaan kamujen kanssa sen sijaan, että paistaisi pakastepitsaa yksin Blanchissa.

App Crawl -kuvia, sushia ja grill cheese
Ruoka on pääsääntöisesti ihan hyvää ja aivan erityisesti oon rakastunut grilled cheese sandwicheihin. Keittoa, pitsaa ja hampurilaisia (myös sairaan hyviä vegehamppareita!) sekä salaattipöytä on saatavilla joka päivä, mutta muuten tarjolla on vaihdellen pari lisävaihtoehtoa. On täällä ehkä vähän vaikeammin syödä terveellisesti kuin Suomessa, mutta ei tässä nyt parissa kuukaudessa ehdi niin paljon rapistua, että se mua erityisemmin haittaisi.

Ruoasta puheen ollen: viime torstaina Buddy Program järjesti App Crawl -tapahtuman, jossa siis kierrettiin keskustan ravintoloita ja syötiin alkupaloja eri paikoissa. Yllättävää että näinkin pienestä kaupungista löytyi useampi ravintola, johon olisi kiva palata! Tehtiin myös kiintoisa havainto, että ostereita ja sushia lukuun ottamatta kaikki ruoat, joita syötiin, oli tavalla tai toisella friteerattu. Mutta ei se mitään, kookoshulluna rakastuin totaalisesti Old Trianglen kookoskatkarapuihin ja päätin että niitä palaan syömään vielä ennen kuin lähden. Osterit taas oli sellainen juttu, jota ei kyllä tarvitse kokeilla toiste! Ei nyt pahaa, mutta ei missään nimessä hyvääkään.


Perjantaina käytiin katsomassa korista, joka oli yllättävän hauska penkkiurheilulaji, toki etenkin kun Panthersit voitti ylivoimaisesti. Lauantaina taas koitti ihan ehdottomasti mun viikon kohokohta! Täältä saarelta kotoisin oleva Paper Lions oli keikalla Charlottetownissa ja sinne suunnattiin neljän kamun kanssa. Kuuntelin joskus vuosia sitten Paper Lionsia aika paljonkin, mutta en yhtään tiennyt, että ne olivat saarelta, ennen kuin näin keikkamainoksen kirjastossa ja valaistuin. Todella todella hauska sattuma. Keikka oli ihan hurjan hyvä ja ilta muutenkin kerrassaan mainio! Nyt Montréaliin ->