Kuukausi takana

Oon ollut tänään saarella tasan kuukauden, ja se on ollut aika mainio kuukausi. Nautin jos nyt en ihan jokaisesta hetkestä, niin ehdottomasti suurimmasta osasta kuitenkin. Näistä asioista tykkään ihan erityisesti:

Ihmiset. Lähestulkoon kaikki ovat superystävällisiä! Ihmiset auttavat mielellään, juttelevat niitä näitä ja ovat tosi kohteliaita. Yltiöpositiivisuus ja -sosiaalisuus tuntuu aina välillä väsyneenä pikkaisen rasittavalta, mutta enimmäkseen se on mukavaa. Ja ihan erityisesti mun vaihtarikamut on ihania! Oon todella tyytyväinen siihen, miten monta ja miten huippuja ihmisiä oon täällä tavannut. Yksinäinen ei tarvi tosiaankaan olla ja kaikki tavallisetkin jutut tuntuu erityisen mukavilta, kun on spesiaalikivoja ihmisiä ympärillä koko ajan.

Kampusketut. Kampuksella liikkuu hyvin syöneitä, ihmisiin semisti tottuneita kettuja. Ilta-aikaan ne jolkottelee alueella kiireettä ja saattaa välillä tulla ihan lähellekin. Harmi etten oo vielä onnistunut ottamaan niistä kunnon kuvaa; toistaiseksi puhelimessa on vaan läjä pimeitä kuvia, joista saattaa hyvällä tahdolla erottaa jonkun vielä pimeämmän läntin. Tahdon oman ketun!

Asuminen kampuksella. Pidemmän päälle tähän aivan varmasti kyllästyisi tai rahat loppuisi, mutta kampuksella asuminen on todella, todella kätevää. Mihinkään ei tarvitse lähteä, jos ei halua, ja mun kaukaisimpaan luentosaliin kävelee ehkä viisi minuuttia, jos ei kiirehdi. Treenipaikat uimahalleineen, kahvilat, ruokala, baari, kirjasto kaikki on lähellä. Ihmisiin tutustuu vähän väkisinkin eikä koskaan ole täysin yksin. Erityisesti Blanchardin ala-aula opiskelutiloineen, sohvineen, telkkareineen ja pinginpöytineen on loistava kohtaamispaikka, jossa ollaan vietetty ilta jos toinenkin. ("Osaan" nykyään siis myös pelata pingistä.)

Kampus yleensäkin. Ei sillä että Ylistössä mitään vikaa olisi, mutta UPEIn kampus on ihan superkaunis. Täällä on isoja ja hienoja vanhoja rakennuksia, paljon puita ja kirkkaanvihreitä nurmialueita. Ja kirjasto!! Kirjavalikoimaltaan se ei kyllä päätä huimaa, mutta opiskelutilat ovat ihan loistavat. Mun lukeminen sujuu kuin tanssi, kun suunnistan kirjaston yläkertaan sunroomiksi nimettyyn hiljaiseen tilaan, jossa yksi seinä on lasia lattiasta kattoon ja joka on varustettu oikeasti maailman mukavimmilla isoilla nojatuoleilla. Sieltä välillä ihan harmittaa lähteä, kun on saanut kouluhommat tehtyä.

Auringonlaskut. Saarella aurinko laskee aika aikaisin ja äkkiä, mutta aina niin kauniisti. Taivaan väri vaihtelee tulipunaisesta uskomattoman upeaan violettiin ja musta tuntuu, ettei sen katsomiseen kyllästyisi ikinä. 

Näistä en niin tykkää:

Wifi. On ihan sattumankauppaa, toimiiko netti vai ei. Yleensä koneessa joo ja puhelimessa joskus, jos tähdet on oikeassa asennossa. Asuntoloidenkin netti on kuulemma viime vuodesta uudistettu, mutta silti sen kanssa saa tapella monen monituista kertaa päivässä. Tavallaan on kuitenkin rentouttavaa, ettei nettiin pääse aina ja kaikkialla.

Korpit. Blanchardin edustella olevassa pihapuussa asuu sata ja yksi miljoonaa korppia. Ne on ärsyttäviä, rumia ja ennen kaikkea äänekkäitä. Herään suunnilleen kuutena aamuna viikosta jossain vaiheessa siihen, että elukat rääkyvät sydämensä kyllyydestä.

Tuuli. Aina tuulee ja tuuli on aina viileä tai kylmä ja vähän kostea. Auki olevat hiukset eivät ole enää missään järjestyksessä minuutin ulkoilun jälkeen ja hameen kanssa saa olla varovainen.

Verolisät. En kykene ymmärtämään, miksei verollista hintaa voi laittaa hintalappuun. Miksei?? On todella ärsyttävää esimerkiksi varautua maksamaan tietty summa käteisellä ja muistaa kassalla, että tarvitaankin vielä epäämääräiset x dollaria lisää, koska verot. 

Mitä tämä pesto maksaa??

Viikonloppuraportti

Viime viikko oli jotenkin tosi kiireinen, vaikka mitään sen isompaa ei tapahtunutkaan. Kävin ostoksilla ja zumbassa (!!), maistoin poutinea ja hummeria, tapasin mun Buddy Program -ryhmän, pesin ekaa kertaa täällä pyykkiä, tein monen monituista koulutehtävää ja luin kymmenittäin artikkeleita, osallistuin around the world -teemaiseen triviaan (ei voitettu hyvästä yrityksestä huolimatta), katsoin Vain elämää, sairastin vähän ja iloitsin auringosta ja elämästä.

Poutine = raneja, juustoklimppejä ja ruskeaa kastiketta. Yllättävän hyvää

Perjantaiaamuna skippasin luennon ja lähdin kauppatieteteiden laitoksen järjestämälle, vaihtareille tarkoitetulle reissulle pohjoisrannikolle, aika samoihin maisemiin missä oltiin edellisellä viikollakin. Nyt vain oli kymmenen astetta viileämpi keli ja ihan hillitön tuuli ja aallokko. Kierreltiin bussilla ympäri ämpäri ja kuunneltiin erittäin puheliaan kuskin loppumattomia juttuja saaresta. Pysähdyspaikkoja olivat mm. North Rusticon kalastajakylä, Cavendishin punaiset rantakalliot, jälleen Anne of Green Gables House ja ranta, josta oli näkymä mantereelle vievälle, 13 kilometrin mittaiselle Confederation Bridgelle. Koko reissu pitsalounaineen oli osallistujille ilmainen, joten mikäs siinä oli turisteillessa.

Illalla pari aasialaisvaihtaria järjesti Blacharhdissa potluckin, jonne jokainen toi jotakin syötävää ja pääsi sitten maistelemaan muiden luomuksia. Me tehtiin neljän saksalaisen kanssa saksalais-suomalaisia lettuja, jotka menivät vaahterasiirapin kanssa hyvin kaupaksi. Ihmiset olivat tehneet vaikka mitä mahtavia herkkuja! Tällaiset yhteissyömiset pitäisi ehdottomasti ottaa tavaksi, oli tosi kivaa. Myöhemmin katseltiin vielä porukalla leffoja aulassa, mihinkään sen kauemmas ei jaksanut lähteä.

Lauantaina käytiin hollantilaistyttöjen kanssa pikaisesti keskustassa lähinnä syömässä jäätelöä ja ostamassa postikortteja. Illalla koitti asuntoloiden välinen futispeli, jonne mentiin kannustamaan. Oli ihan hyytävän kylmä eikä paljon lämmittänyt edes se, että Blanchard johti alusta loppuun saakka. Alun perin oli ollut tarkoitus mennä illalla Peakesiin, mutta ketään ei enää pelin jälkeen huvittanut lähteä rämpimään keskustaan asti. Mentiin sitten Tim Hortonsiin lämmittelemään ja sieltä takaisin Blanchiin hengailemaan kaverin kämpille vielä pariksi tunniksi.

Sunnuntaina yritin kovasti opiskella, mutta päivä meni aika pitkälti sluibailuksi. Dinnerin jälkeen menin parin vaihtarikamun kanssa kirjastolle (joka on onneksi yhteentoista asti auki) istuskelemaan ja lukemaan maailman mukavimpiin nojatuoleihin. Se olikin opiskelun kannalta päivän paras päätös, oon nyt jopa edellä mun lukuaikataulusta! Kymmenen aikaan keräännyttiin pelaamaan pingistä Blanchin aulaan ja lähdettiin siitä vähän myöhemmin tsekkaamaan superkuu. Istuskeltiin vilttien kanssa pihanurmella, kuunneltiin musiikkia ja tuijotettiin ihan pilvettömälle taivaalle. Kuu ei suoraan sanoen ehkä ollut ihan niin iso ja punainen kuin mitä mä olin odottanut, mutta unohtumaton näky kuitenkin. Maailma on ihmeellinen paikka.

Opiskelusta

Kurssit siis pyörähtivät käyntiin kaksi viikkoa sitten tiistaina, jopas aika rientää... Mulla on nyt sittenkin kolmen sijasta neljä kurssia, koska otin yhden lisää siltä varalta että tiputan yhden pois, mutta en tiputtanutkaan. Kaikki kurssit vaikuttavat ensimmäisten viikkojen perusteella mielenkiintoisilta - professorit ovat hyviä puhujia, joita on oikeasti kiva kuunnella, ja aiheet ovat tosi kiinnostavia.

Opiskelu on täällä varsin erilaista kuin Suomessa. Arvosanaan vaikuttavat lopputentin lisäksi kirjoitustehtävät/osallistuminen/pistokokeet/ryhmätyöt, osalla kursseista on myös välitentti (midterm) kurssin puolen välin tienoilla. Mun filosofiankursssin professori pahoitteli jopa sitä, että lopputentin osuus arvosanasta on niinkin suuri kuin 50 prosenttia... No, kotonahan ehdottomasti suurimmassa osassa mun kursseja lopputentin arvosana on sen 100 prosenttia ja tykkään siitä mallista huomattavasti tätä kanadalaista enemmän. Tähän mennessä kurssit ovat tuntuneet jokseenkin paluulta lukioon tai yläasteelle, kun ei ole yhtään tottunut, että osallistumista ja oppimista seurataan ja testataan muutenkin kuin sitten lopputentissä. Kaikenlaiset keskustelut, joihin osallistumista arvioidaan, ryhmätyöt ja pistarit ovat niin kaukana mun mukavuusalueelta, että ihan hirvittää. Ei auta kuin ottaa tää hyvänä ja etenkin kielen harjoittelun kannalta tärkeänä kokemuksena. Toisaalta on myös kiva, että luennot ovat huomattavasti vuorovaikutteisempia kuin kotona.

Kursseille myös pitää yleensä hankkia kirja/kirjoja, jotka eivät useimmiten ole kovin halpoja. Kampuksen kirjakaupasta löytyy monia, mutta itse sain metsästää kahtaa kirjaa kissojen ja koirien kanssa. Toinen löytyi onneksi käytettynä amazonista ja toisen sain Kindle-sovellukseen kannettavalle. Yhden kirjan jaan myös vaihtarikamun kanssa. Kaiken kaikkiaan käytin kirjoihin (3 kpl) noin 100 dollaria, mutta toivon että kirjakauppa ostaa kirjoja takaisin lukukauden lopuksi.

Alla vielä "vähän" fiiliksiä kustakin kurssista erikseen ja arviointikriteerit!

Societies & Sustainability: Past & Present

Mun ainut ympäristötieteen kurssi on perustasoinen ja näitä kestävyysasioita on kyllä tullut jo Jyväskylässä jankattua. Professori on kuitenkin kiinnostava ja innostava tyyppi, jolla on mitä ilmeisemmin taustaa pikemminkin psykologiassa, joten toivottavasti kurssilta löytyy joitain uusia näkökulmia aiheeseen. Tää kurssi on ehdottomasti haastavimman oloinen siinä mielessä, että keskusteluun on pakko osallistua niin luennoilla kuin Moodlessakin, jos haikailee hyvän arvosanan perään, ja "hyväksytylle" puheenvuorolle on aika tarkat kriteerit. Lisäksi luvassa on vielä tosi isossa ryhmässä (10 henkeä) tehtävä ryhmätyö. Mulle on täysin vierasta osallistua keskusteluun näin puoliväkisin, mahdollisesti semisti turhalla puheenvuorolla pisteiden toivossa, enkä muutenkaan kamalasti tykkää puhua (englantia) ison (natiivi)joukkion kuunnellessa. Toivottavasti kuitenkin hyödyllinen kurssi juuri keskustelutaitojen kehittymisen kannalta, vaikka mitään huippuarvosanaa en tuu tästä saamaan vaikka opettelisin kirjan sanasta sanaan ulkoa, mitä ei sitäkään tuu tapahtumaan.

Arviointi:

Participation 20 %

Quizzes / attendance 20 %

Mid-term exam 20 %

Group presentations 20 %

Final exam 20 %

Opetusta 2x 75 min viikossa

Animal Ethics

Tää on vaikuttanut todella kiinnostavalta ja mukavalta kurssilta! Professori selkeästi tietää, mistä puhuu ja äänittää luennot Moodleen jaettavaksi, mikä on ihan loistosysteemi. Tilaa on jätetty keskustelulle, mutta mikään välttämättömyys (arvosanankaan kannalta) siihen osallistuminen ei ole, jos asiaa ei satu olemaan. Tykkään kirjoittaa ja uskon, että tämän kurssin kirjoitustehtävät ovat tosi hyödyllisiä ja opettavaisia. Kurssikirja on myös älyttömän mielenkiintoinen opus, jonka ajattelin raahata lukukauden päätteeksi Suomeenkin huolimatta siitä, että sillä on painoa varmaan viisi kiloa.

Arviointi:

2 short assignments 20 %

Unannounced in-class exercises 10 %

Research paper 20 %

Final exam 50 %

Opetusta 2x 75 min viikossa

The History of Biology

Mä en tiedä historiasta mitään, mutta uskon vakaasti, että tän kurssin jälkeen tilanne on toinen! Luvassa on myös intensiiviharjoittelua englanniksi jutteluun, kun kerran viikossa on pelkälle keskustelulle pyhitetty tunti puolikkaan ryhmän kanssa. Lisäksi tiedossa on parityö. En kuitenkaan jännitä tätä kurssia yhtään niin paljon kuin vaikka tuota Societies & sustainability -kurssia, ilmapiiri on jotenkin rennompi. Professori ei kuitenkaan ole se selkein tapaus ja osalta luennoista puuttuu punainen lanka ihan kokonaan, ja kun kurssikirjaakaan ei ole, joudun varmaan turvautumaan johonkin Wikipedia-opiskeluun ennen midtermiä. Enkä edes tiedä milloin midterm on, Moodlessa olevassa kurssin aikataulussa on mainittu kolme eri päivämäärää...

Arviointi:

Participation 5 %

Presentations 25 %

Midterm 30 %

Final exam 40 %

Opetusta 3x 50 min viikossa + 60 min keskusteluryhmä

Intro to International Development Studies

Tää on verkkokurssi, jonka en usko aiheuttavan liikaa harmaita hiuksia. Aihe vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta, vaikka ei mun alaan nyt niin hirveästi liitykään, ja uutta tulee varmasti opittua. Ensimmäistä palautettavaa tehtävää (monivalintoja ja pari lyhyttä avointa kysymystä) väkerrettiin kuitenkin mun hollantilaisen vaihtarikamun kanssa pari tuntia varsin tiiviisti, joten jonkun verran hommaa on, etenkin kun kirja on jokseenkin vaikeasti ymmärrettävä tapaus.

Arviointi:

4 short assignments 30 %

Mid-term exam 30 %

Final exam 40 %

Läsnäolopakkoa mun kursseilla ei ole kuin bilsan historian keskusteluryhmässä, mutta nuo yllätystestit ja osallistumispisteet käytännössä tarkoittavat, että paikalle kannattaa mennä. Ja miksipäs en menisi, kun mun päivien aikataulu on varsin väljähkö eikä kovin aikaisia aamuja ole. Ma, ke ja pe mun ainut luento alkaa 10:30 ja kestää 50 min, minkä jälkeen loppupäivä on vapaata; ti ja to luentoja on 13-16.

Ylimääräistä duunia arkeen aiheuttaa se, että Jyväskylässä armailla kanssaopiskelijoillani on nyt menossa kandisemma, johon osallistun etänä saadakseni ensi keväänä tutkinnon. Muutaman ylimääräisen stressihetken tilanne on aiheuttanut, mutta loppujen lopuksi ei mulla ole kuin muutama tehtävä kandia varten ja ehdin ihan hyvin tehdä kaiken (+ matkustaa, sosialisoida ja nauttia elämästä), jos/kun vähän aikataulutan.

Cavendish

Perjantaina International Student Buddy Program järjesti kansainvälisille opiskelijoille ilmaisen reissun saaren pohjoisrannalle, Cavendishiin. Oli ihan mahtava päivä huipulla porukalla! Parempaa säätäkään ei olisi voinut toivoa, 26 astetta lämmintä ja aivan pilvetön taivas.

Ensin käytiin Anne of Green Gables Housessa eli talossa, johon L.M. Montgomeryn Anna-kirjojen Vihervaara pohjautuu. Aikaa ei ollut kovin paljon, mutta ehdittiin kiertää talo läpi ja ostaa postikortteja. Talolta lähti muutamia lyhyitä kävelyreittejä ja kirjojen Kummitusmetsäänkin olisi päässyt, mutta jäi menemättä, kun oli kiire rannalle.

Ihana keltainen koulubussi ajoi meidät Green Gablesista Cavendish Beachille, joka on osa PEI:n kansallispuistoa. Merivesi oli yllättävän lämmintä ja harmitti kyllä, etten ollut ottanut uimakamppeita mukaan! Syötiin eväät, kuvattiin toisiamme ja punaisia rantakallioita, bongattiin mereneläviä ja nautittiin auringosta. Olisin voinut helposti viettää rannalla koko loppupäivän, mutta aika pian piti lähteä takaisin Charlottetownia kohden. Rannalle pitää ehdottomasti kyllä päästä takaisin! Ollaan myös puhuttu vaihtarikamujen kanssa, että vuokrattaisiin joku päivä auto ja lähdettäisiin tsekkaamaan paikkoja vähän tarkemmin. Vaikka saari on pieni, näkemisen arvoisia kohteita silti riittää.

Perjantai-iltana lähdettiin vielä kolmannen kerroksen etkojen kautta keskustaan Peake's -nimiseen baariin, jossa on aivan valtavan kokoinen terassi suoraan sisätilan jatkona. Paikka oli tosi kiva, porukkaa paljon ja bileet jälleen hyvät (harmi vain että Peake's menee talvikaudeksi kiinni lokakuussa). Kaiken kaikkiaan siis erittäin mainio päivä!

Juhlia ja muita juttuja

Kymmenen päivää PEI-elämää takana. Tavallaan tuntuu, että oisin ollut täällä tosi kauan, toisaalta aivan kaikki on vielä ihan uutta ja jännittävää. Oon kuitenkin päässyt jo jotenkin vähän asettumaan, vaatteet on henkareissa ja osaan suunnistaa luentosaleihin. Vaihtariporukka, jonka kanssa ollaan alusta saakka hengattu, on aika vakiintunut, mutta uusia tuttavuuksiakin tulee silti koko ajan vastaan. Tekemistä on edelleenkin riittänyt eikä oo tarvinnut yksin nyhertää alkaneiden opintojen parissa.

Viime päivinä on ollut vähän tätä heikompi keli, mutta mukavan lämmin on edelleen! Taustalla Blanchard Hall.

Viime torstaina oli kerrankin oikeasti hauska NSO-tapahtuma, Back to School Pub kampuksen omassa baarissa The Wavessa. Sitä varten käytiin keskiviikkoiltana paikallisessa Alkossa, jonne kävelee kampukselta keskustaan päin parisenkymmentä minuuttia. Täältä ei siis saa yhtään mitään alkoholijuomia tavallisista ruokakaupoista, vaan kaikki pitää hakea Liquor Storesta. Viini on nähdäkseni aika samoissa hinnoissa kuin Suomessa, mutta viina, siiderit ja oluet ehkä vähän halvempia. En kyllä ikinä jaksa alkaa miettiä valuuttakurssia pieniä ostoksia tehdessäni, joten oikeastaan mulla ei ole hirväen tarkkaa käsitystä siitä, mitä kaikki maksaa euroissa.

Torstaina ennen lähtöä aloiteltiin Blanchardissa ihanan kansainvälisellä porukalla, ja oli tosi mukavaa istuskella, jutella ja juoda paikallista mustikkaolutta. Tapahtuma itsessään oli wet/dry event eli alle 19-vuotiaatkin pääsivät sisään, mutteivat varsinaisesti baarin puolelle. DJ soitteli sitten juhlasalin tapaisessa tilassa, jonne sekä ala- että täysi-ikäiset pääsivät, tosin eri puolelle aitaa. Yli 19-vuotiaat olivat ehdottomasti vähemmistössä, joten meidän puolen tanssilattialla oli hyvin tilaa eikä tiskille tarvinnut jonottaa ikuisuuksia. Bileet oli erinomaisen hyvät, oli kiva ilta. Miinuksena tosin se, ettei tequilan kanssa saanut suolaa ja sitruunankin tilalla oli lime!

Perjantai menikin sitten aika lailla makoillessa, mutta lauantaina reippailin niin ikään kampukselta parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä (keskustasta poispäin) sijaitsevaan ostoskeskukseen ja Walmartiin. Ostelumahdollisuuksia täällä ei turhan paljon ole, mutta löysin mitä olin lähtenyt etsimään eli treenikengät, uskokaa tai älkää. En oo mikään urheilija, mutta ajattelin käydä täällä edes satunnaisesti ryhmäliikuntatunneilla.

Illala lähdettiin torstaisella porukalla syömään sushia! Charlottetownissa on kaupungin koko huomioon ottaen mun mielestä ihmeen paljon sushipaikkoja, joista kuulemma parhaimpaan, Mr Sushiin, suunnattiin melkein parinkymmenen hengen voimin. Valinnanvaraa oli liian paljon, ruoka ihan mielettömän hyvää ja hinta todella kohtuullinen. Sushia tulee toivottavasti syötyä täällä toisen jos kolmannenkin kerran!

Tää tyylikkään violettisävyinen kuva ei nyt aivan kerro tuhatta sanaa siitä, miten hyvää sushi oli...

Myöhemmin illalla pääsin ekaa kertaa käymään kampuksen vieressä sijaitsevassa Ise's -sporttibaarissa, jossa oli tuntemattomaksi jääneestä syystä ilmaisen juoman bileet. Pelasin myös ensimmäistä kertaa elämässäni oikeaa biljardia parin lyönnin verran! Kaiken kaikkiaan oli tosi mukava ilta tämäkin ja kiva, että viikonlopuksi löytyi tekemistä.

Sunnuntaina yksi Blanchin neljästä Residence Life Advisorista järjesti kokkausdemonstraation, mikä tarkoitti ilmasta ruokaa nälkäisille. Käytiin syömässä ja juttelemassa mukavia, ennen kuin parin vaihtarikamun kanssa suunnattiin jälkiruokakahveille Tim Hortonsiin (sekin hyvin lyhyen kävelymatkan päässä kampukselta). Tim Hortons on halpa kanadalainen ketju, josta saa donitseja, kahveja ja myös oikeaa ruokaa. Otin donitsin kera Pumpkin Latten, joka oli ihan superhyvää! Puhuttiinkin muiden kanssa, että tullaan varmaan asumaan tuolla, dollarin maksavat donitsit olivat kyllä todella hintansa arvoisia.

Eilen oli supernätti auringonlasku! 

Täytynee alkaa pitää kameraakin välillä mukana, sen verran synkkää julkaista näitä puhelinkuvia. Mutta ehkäpä ne on tyhjää parempia kuitenkin!

NSO

NSO eli New Student Orientation täytti päivät aika mukavasti lauantaista maanantaihin ja jatkuu edelleen, tosin vähän vähemmän intensiivisesti. Täällä näköjään panostetaan uusien (enimmäkseen 17-18 -vuotiaiden) opiskelijoiden viihtymiseen ja ryhmäytymiseen tosi paljon ja päivät olivat ihan täynnä kaikenlaisia aktiviteetteja. Meno oli kyllä aika ajoin kuin yläasteella ja ohjelmanumerot enemmän vaivaannuttavia kuin hauskoja, joten vaihtariporukalla skipattiin osa jutuista ja tehtiin muuta. Mutta hauskat kolme päivää mulla on kuitenkin ollut, keli on suosinut - mä jopa paloin sunnuntaina - ja oon tutustunut moniin ihmisiin.

Lauantaiaamuna kävin hakemassa opiskelijakorttini, joka toimii myös avainkorttina asuntolaan, sekä orientation packini. UPEI tarjosi kaikille uusille opiskelijoille NSO-t-paidan ja vaikka mitä roinaa vesipullosta aurinkolaseihin ja frisbeehen. (Jälkimmäisintä ajattelin käyttää lautasena, ennen kuin sain muilta vaihtareilta tietää, että yliopisto tarjoaa vaihtareille paitsi lakanat, myös keittiöromppeet leivänpaahtimesta laseihin. Niitäkin tosin piti käydä itse kysymässä.)

Lauantaina oli lisäksi tiedossa mm. omaan tiimiin tutustumista, ilmaista pitsaa, seksivalistusta ja useampi tunti tutustumisleikkejä koko porukalla... Omaa nimeä ja kotimaata sai siis olla toistamassa joka välissä. Kanadalaiset fuksit eivät enimmäkseen tunnu olevan kovin kiinnostuneita tutustumaan kansainvälisiin opiskelijoihin, mutta löysin muita vaihtareita ja heitä olikin erittäin kiva tavata! Olin ollut vähän huolissani siitä, että kavereiden löytäminen olisi jotenkin vaikeaa kun missasin vaihtariorientaation, mutta se nyt osoittautui aika turhaksi huoleksi.

Sunnuntaina suunnattiin muiden vaihtareiden kanssa keskustaan! Sinne kävelee jossain parissakymmennessä minuutissa ja bussit, joihin opiskelija pääsee ilmaiseksi opiskelijakortilla, kulkevat myös. Tykkäsin kaupungista tosi paljon. Se ei ollut yhtään niin pieni kuin olin kuvitellut ja etenkin näin loppukesästä mun mielestä aika vilkaskin. Käytiin satamassa, syötiin paikallista Cow's-jäätelöä (niiiin hyvää) ja istuskeltiin terassilla. Oli tosi mukavaa relailla leikkien sijaan ja nähdä vähän keskustaa pelkän kampuksen sijaan.

Maanantai alkoi pannukakuilla vaahterasiirapin kera ja jatkui pitsalla sekä väribileillä, joissa siis valkoiset paidat päällä viskottiin värijauhetta ilmaan ja toistemme päälle. Ihan hauskaa, vaikka väriä oli joka paikassa silmät ja korvat mukaan lukien ja violettia löytyi hiuksista vielä pesun jälkeenkin. Illemmalla Blanchard Hallissa oli vielä BBQ ja pikku infotilaisuus, jossa selvisi esim se, ettei asuntolaan saisi tuoda lasipulloja ollenkaan eikä alkoholia saa kuljettaa käytävissä ilman pussia. Outoa mutta olkoon!

Ensivaikutelmat

Perillä saarella oon ollut nyt noin puolitoista vuorokautta ja oikein mukavalta vaikuttaa! Kampus on tosi kaunis, ihmiset mukavia ja sää & tunnelma varsin kelpoja.

Matka sujui yllättävän joutuisasti - yöbussirupeaman jälkeen väsytti sen verran, että päivä lentokoneissa meni torkkuillessa eikä lentojen tai vaihtojen kanssa ollut mitään ongelmia, vaikka Torontossa pitikin ehtiä viemään itse matkalaukut tullin läpi ja käydä uudelleen turvatarkastuksessa. Maahantulotarkastus oli puolen minuutin haastattelu siitä, mitä aion tulla opiskelemaan ja minne ja mitä ruokaa mulla on mukana (kaksi banaania). Edes mitään hyväksymiskirjeitä ei tarvinnut näyttää.

Charlottetownissa kuuden maissa mua odotti ennakkotiedoista poiketen aasialainen opiskelijatyttö, joka vei mut asuntolalle. Blanchard Hall on vanha, kylmä ja kolkko talo, mutta kyllä tässä nyt neljä kuukautta asuu.  Tilasta ei ainakaan oo puutetta, kun olohuonekin on suunnilleen mun Jyväskylän-yksiön kokoinen! Ja mikä tärkeintä, sängyssä ei oo mitään valittamista, oon nukkunut erinomaisen hyvin. (Mahdollisille tuleville UPEI-vaihtareille tiedoksi, että residence office tarjosi vaihtareille lakanat, tyynyn ja peitontapaisen, mutta niitä piti ainakin mun käydä erikseen kysymässä.)

Mulla on myös oikein mukava japanilainen kämppis! Hänen kanssaan en tosin oo vielä ehtinyt sen läheisempää tuttavuutta tekemään, mutta varmasti myöhemmin ehditään jutella enemmänkin.

Perjantai-iltana mun tie vei vielä ihan asuntolan nurkalla sijaitsevaan Atlantic Superstoreen, josta ostin ilta- ja aamupalaa ja tsekkailin valikoimaa innosta pinkeänä (kookosjogurttejakin oli ainakin neljää erilaista!!). Superstoressa varmaan tulee syksyn mittaan hypättyä sen verran usein, että ehdin testaamaan kaikkia jännittävyyksiä. Ruoka vaan on täällä kallista: hedelmät, leipä ja muu ihan perusruoka maksaa enemmän kuin Suomessa. Einekset, pikaruoka ja pussisafka taas on aika halpaa, joten saa nyt nähdä, millaiseksi mun ruokavalio täällä muodostuu...

Eilen sitten alkoi kaikkien UPEI:ssa aloittavien opiskelijoiden yhteinen orientaatio, joka kestää vajaan viikon ja sisältää kaikenmoista aktiviteettia ympäri kampusta. Siitä lisää seuraavalla kerralla, nyt pitää kiitää jatkamaan aina niin ihania tutustumisleikkejä.

Urheilukenttä lauantai-iltana!

Aloittamista vaille valmis

Mun pakkaaminen on ollut otsikon mukaisessa tilassa tähän tokavikaan Suomi-päivääni asti, mutta nyt se on suunnilleen tehty. Paino sanalla suunnilleen, vähän pitää vielä huomenna tehdä uudelleenorganisointia ja laskeskella sukkapareja... Oon kuitenkin luottavainen sen suhteen, että kaikki oleellisimmat kamat tulee mukaan (passi ainakin on!) ja loput varmaan saa tarvittaessa paikan päältä.

Huomisiltana 22.20 lähden yöbussilla kohti Helsinki-Vantaata ja sieltä sitten vähän ennen yhdeksää Islannin kautta Kanadaan. Jos kaikki menee sujuvasti, oon perillä Charlottetownissa perjantaina iltakuudelta paikallista aikaa. Tällä hetkellä jo ihan jonkin verran jänskättää, mutta edelleen on erittäin hauskaa päästä vihdoin ja viimein oikeasti lähtemään.

Mitä muuta:

- Sain tietää kämppikseni nimen ja kuulostaa vaihto-opiskelijalta, yhteystietoja ei ollut joten asia selvinnee perillä

- Uudet opiskelijat jaettiin tiimeihin orientaatioviikkoa varten ja mä olen oranssissa tiimissä, jee

- Saatiin myös orientaation aikataulut ja luvassa on mm. ilmaista ruokaa ja jonkinsortin (alkoholittomia??) bileitä

- Järjestelin kurssivalintoja vielä uuteen uskoon ja oon nyt niihin oikein tyytyväinen, kiva päästä opiskelemaan

- Kuulemma tyttö nimeltä Samantha tulee mua vastaan lentokentälle

- Lähtöselvitys on nyt tehty ja oon suunnilleen eväitä vaille valmis matkaan!

Google mapsia selailemalla löysin tällaisen kivenheiton päästä mun asuntolasta, syksyn ruokahuolto ratkaistu

Matkalaukku

Mulla on matkalaukku! American Touristerin lakku löytyi hyvästä alesta, ja koska se on maailman hienoimman värinen ja ihan pätevän oloinen, päätin (vanhempien suosiollisella avustuksella) ottaa sen ilman sen pidempiä jahkailuja.

Tilavuudeltaan kaveri on 83-litrainen ja mitoiltaan juuri ja juuri sellainen, että Icelandair ottaa sen lisämaksutta kyytiin. Tuossa keskellä mun yksiötä möllöttäessään se näyttää valtavan kokoiselta, mutta totuus voi olla toinen, kun alan koepakkailemaan tässä parin viikon päästä. Luulisi kuitenkin, että saan neljän kuukauden roinat melko kivuttomasti mukaan, joskin vähän karsintaa joutuu ehkä takaisinpäin tullessa tekemään. (Oon kyllä varma, että jos joudun esim ostamaan paistinpannun/kattilan/peiton Kanadasta, raahaan ne vaikka väkisin takaisin Suomeen. Mulla on aika usein luopumisvaikeuksia vastaavissa tilanteissa.)

Tykkään yleensä huomattavasti enemmän matkustaa rinkka selässä, mutta oma 55-litraiseni on vähän turhan pieni vaihtotarkoitukseen. Eiköhän me tulla tämän matkalaukun kanssa kuitenkin ihan hyvin toimeen - kovin montaa kertaa mun ei kuitenkaan tarvitse sitä raahata paikasta toiseen. Ainakin se on mun mielestä ihan valtavan hieno ja varmasti oikein kiva sisutuselementti Kanadan-kämpän nurkassa!

Kuukausi

Vähän alle kuukausi lähtöön. Viime aikoina oon yrittänyt opiskella ja hoitaa siinä sivussa pieniä mutta tärkeitä asioita vaihtoa varten. Lennot ostin jo toukokuun puolella, mutta niiden lisäksi on pitänyt säätää kursseja ja vakuutuksia, vastaanottaa apuraha, ilmoittautua kotiyliopistoon ja UPEI:n orientaatioviikolle. Pankissa on pitänyt ravata pariinkin otteeseen, lähinnä opiskelijaluottokortin hankkimista varten. Nyt, kun sain vihdoin ja viimein matkavakuutuksen hankittua, näyttää jo aika hyvältä!

Vielä pitäisi kyllä esimerkiks muuttaa ja tehdä muuttoilmoitus, hakea muutosta opintotukeen, tehdä yksi tentti ja olla kaksi viikkoa kenttäkurssilla, vaihtaa puhelinliittymä, ostaa jonkinlainen kapsäkki ja pakata se... Että tekemistä kyllä vielä jonkin verran riittää. Viisumia Kanadaan ei lukukauden mittaista oleskelua varten onneksi tarvita.

Kuvituskuvana UPEI!

Lento Islannin kautta Torontoon ja sieltä edelleen Charlottetowniin lähtee perjantaiaamuna 4. syyskuuta vähän ennen yhdeksää. Perillä oon joskus kuuden kieppeillä paikallista aikaa. Löysin muihin tuon viikon lentoihin nähden tosi edulliset lennot Icelandairilta melko tarkalleen 400 eurolla momondon kautta, joten yliopiston apuraha ei menekään ihan kokonaan pelkkään matkustamiseen, niin kuin olin alun perin ajatellut. Tavallisesti noin pienille kentille lennot on aika kalliita, joten hyvä tuuri kävi!

Joudun tosin missaamaan kansainvälisten opiskelijoiden orientaation, joka järjestetään juuri tuolloin 4.9. Tästä tuli info erittäin myöhään, eikä oikein kukaan osannut vielä toukokuussa edes suoraan kysyttäessä kertoa, mikä päivä orientaatio on. Alun perin myös ilmoitettiin, että asuntolaan pääsee muuttamaan vasta 5. päivä, mutta kun taas myöhemmin erikseen kyselin, vaihtarit voivat kuulemma tulla jo 3. tai 4. päivä... No, kun asia selvisi, olin jo hankkinut lennot, eli näillä mennään nyt. Tavallinen orientaatio onkin sitten viikon mittainen repäisy 5.-13.9., minkä avulla luulisin selviäväni tulevasta syksystä ihan kunnialla.