Lisää opiskelusta

Kuulemma yöllä iskevän lumimyrskyn takia mun perjantain luento on peruttu, mikä tarkoittaa sitä, että kurssit on tenttimistä vaille valmiita. Syyskuussa kirjoitin tekstin mun kursseista ja yleisistä fiiliksistä opiskelun suhteen kurssien alussa, ja sitä lukiessa täytyy kyllä vähän pyöritellä päätä. Tosi monet asiat, jotka ärsyttivät alussa, osoittautuivat lopulta ihan hyviksi, ja tietyt asiat, jotka vaikuttivat aluksi kivoilta, alkoivat myöhemmin ärsyttää.

Oon eittämättä oppinut vaihdossa paljon, mutta kursseilta en kyllä ihan hirveästi. Animal Ethics osoittautui tuskallisen puuduttavaksi kokemukseksi ja sai mut lähinnä pysyttelemään jatkossa kauempana filosofiasta. Intro to International Development Studies olisi varmasti ollut mielenkiintoinen normaalina kurssina, mutta verkkokurssina se jäi pinnalliseksi raapaisuksi. Tehtävät ja tentit olivat helppoja eivätkä loppupeleissä vaatineet kirjan lukemista ollenkaan. Käteen jäi ehkä elämäni helpoimmat opintopisteet (heti SPSS-kurssin jälkeen), mutta eipä juuri muuta.

Societies & Sustainability taas oli muutamista mielenkiintoisista luennoista huolimatta todella perustasoinen ja mukana oli opiskelijoita, jotka eivät puheenvuoroista päätellen olleet kertaakaan elämässään ajatelleet ympäristöasioita. Kurssin lukemistossa ei esimerkiksi ollut ainuttakaan tieteellistä artikkelia, mikä tuntui vähän hassulta. Professori oli kyllä ihanan innostunut aiheesta ja onnistui pitämään mielenkiinnon yllä, mutta valitettavasti en pidä suurimmasta osasta niitä metodeja, joita professori päätti kurssilla käyttää (monivalintatentit, "mitä luki kirjan sivulla 35" -pistarit, 14 hengen ryhmässä tehtävät ryhmätyöt...). 

Eniten varsinaista faktatietoa tarttui yllättäen mukaan bilsan historiasta. Oon aina ollut häpeällisen huono kaikessa historiassa, mutta nyt on ainakin suuret linjat tiedossa, mikä on mun mielestä ihan hyvä saavutus. Professori osoittautui maailman sympaattisimmaksi tapaukseksi, joka aidosta välittää opiskelijoistaan mutta jonka luennoilla ei ole oikeastaan minkäänlaista punaista lankaa. Useimmiten saan kuunnella 30 minuuttia elämänohjeita ja 20 minuuttia asiaa ja kursia itse kokonaiskuvan kasaan irrallisista vuosiluvuista/nimistä/paikoista.

Paras opiskelutila: kirjaston "super quiet area" ja sunroom

All in all, kurssien ja opetuksen laatu vaihtelee täällä paljon, mutta niin se kyllä tekee Suomessakin. Mulle jäi vähän sellainen yleiskuva, että opiskeluun suhtaudutaan täällä vakavasti, mutta itse kurssit eivät kuitenkaan ole niin vakavia. Suomessa mulla on ollut paljon lyhyitä, tiiviitä ja asiapitoisia kursseja - vaikka joku ilmansuojelu tai jätevesien käsittelyprosessit tai maisemavaikutusten arviointi. Täällä taas pyöritellään isompaa kokonaisuutta - eläinten oikeudet, kestävä yhteiskunta, biologian historia - yleisellä tasolla kolme kuukautta. Siinä ajassa ehtii tehdä ryhmätöitä, kirjoitella esseitä, keskustella, katsella videoita ja jättää muutaman luennon keskenkin, kun professorin mielestä on niin kaunis keli, että meidän pitäisi olla ulkona. Kanadassa mulla on herännyt paljon ajatuksia, kysymyksiä ja mielipiteitä, mikä on tietysti äärimmäisen tärkeää sekin, mutta mitään tiukkaa faktaa mulla ei ole täällä opiskelemistani aiheista heittää. En ole kovin perehtynyt kanadalaiseen korkeakoulusysteemiin, mutta käsittääkseni UPEI:sta saa pelkästään alemman korkeakoulututkinnon. Sekin varmasti selittää eroa kurssien tyylissä ja tavoitteissa.

Syyskuussa valitin siitä, että kurssin arvosana koostuu useasta pienestä osasta pelkän tentin sijaan. Täytyy myöntää, että palaan edelleen tyytyväisenä suomalaiseen systeemiin, jossa kurssin ensimmäisen puoliskon saa halutessaan chillata ja lukea tenttiin sitten kun jaksaa. Silti tämä lukukausi on selvästi tehnyt hyvää mun opiskelutekniikalle ja -motivaatiolle! Mulla on yllä oikein hyvä rytmi, jossa teen joka päivä jotakin. Joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta joka päivä jotain. UPEI:n kauniiseen kirjastoon on kiva mennä, päivän lukutavoitteen saavuttaminen on kivaa, uuden oppiminen on kivaa. Paljon kivempaa kuin se, että kolmelta aamuyöstä lukee ympäristölainsäädäntöä, kun tentti onkin jo ylihuomenna ja nää pykälät on nyt vaan pakko osata. Tämän oivalluksen, ihan ennen kaikkea muuta, toivon kovasti vieväni mukanani Suomeen. Saa nähdä, miten käy.

Toiseksi paras: Blanchin aula