maanantai 26. lokakuuta 2015

Saarella tapahtuu

Viime viikko meni aika pitkälti opiskellessa. Nyt on onneksi kaikki midtermit takana ja kun vielä tällä viikolla kirjoittelen yhden filosofianesseen, on mulla melkein kolme viikkoa rennompaa jaksoa tiedossa. Opiskelun lomassa ollaan kuitenkin ehditty kamujen kanssa mm. vierailla lähes päivittäin Tim Hortonsissa, suunnitella halloweenia, käydä keskustassa, katsoa American Horror Storya ja tulla toiseksi viikon triviassa (huijattiin tosin). Löydettiin myös lauantaina superkiva baari/panimo ihan tästä läheltä, mikä helpotti vähän mun Vakiopaine-ikävää... Pelattiin lautapelejä ("You're geekier than you look", kommentoi yksi työntekijöistä kun pelattiin Bangia. Ymppikamuille terkkuja) ja juotiin kurpitsakaljaa. Oon suhtautunut vähän epäilevästi näiden elämäntehtävään maustaa ja hajustaa kaikki kurpitsalla näin syksyisin, mutta kurpitsakalja oli oikeasti hyvää ja tykkään nykyään kurpitsamuffinsseistakin. Kaiken kaikkiaan elämä on ollut kiireistä mutta hyvää.


Vaihto alkaa olla puolessa välissä. Mun lopputenttiaikataulut on nyt selvillä ja koska mun kaikki kokeet ajoittuvat aika loppupäähän tenttijaksoa, on mulla melkein parin viikon loma vikan luennon ja ekan tentin välissä. Oon vähän mietiskellyt käyväni siinä kohdin Torontossa, mutta harkitsen vielä. Ostin kuitenkin lentolipun New Yorkiin 18.12., josta lennän myöhään 21. päivä Suomeen. Kiva ehtiä Yhdysvaltojenkin puolelle edes pariksi päiväksi ja ihan erityisen kivaa, että neljä tyttöä meidän kuusikosta on samaan aikaan siellä myös.

Kanadaan lähtiessäni en odottanut mitään suurensuurta kulttuurishokkia enkä oo sellaista kokenutkaan, mutta on täällä erilaista kuitenkin. Ehkä just sopivasti. Tässä muutamia juttuja jotka on ainakin mun mielestä silmiinpistävästi eri tavalla kuin Suomessa!

Huomaavaisuus muita kohtaan. Kuulemma ihmiset Kanadassa ovat yleisesti ottaen tosi kohteliaita, mutta täällä saarella vielä ihan erityisesti - ja sen kyllä huomaa. Ihmiset ovat enimmäkseen harvinaisen ystävällisiä, sosiaalisia ja avuliaita. Varsinkin ovien piteleminen on ihan toista luokkaa kuin missään muualla, missä oon käynyt. Joku saattaa jäädä pitämään ovea auki, vaikka olisin jossain kymmenien metrien päässä tulossa, mikä on mun mielestä välillä jopa vähän vaivaannuttavaa. On myös huomaavaista kiittää ja hymyillä aina kun mahdollista. Kerran kuljin mun kurssitoverin edellä ulos kolmesta ovesta peräkkäin, ja tyyppi sydämellisesti totesi thank you jokaisen oven jälkeen, vaikka kuljettiin ihan peräkanaa ja pidin ovea auki ehkä sekunnin kymmenesosan tavallista pidempään. 


Kaupassa asiointi. Ruokakaupassa käynti täällä kestää, kestää ja kestää. Kassoilla tulee aina vaihtaa how are you -fraasit, kertoa ettei omista plussakorttia ja että aikoo maksaa Visalla ja odottaa, kun myyjä pakkaa ostokset sun puolesta ruokakaupassakin. Jälkimmäisin on musta edelleen aika järkyttävää. Musta on ihan kiva pakata omat ostokseni omiin kasseihini, mutta täällä se ei kyllä ole tapana missään. Kerran ostin banaaneita ja myslipaketin ja sain molemmille omat muovikassit. Ympäristötieteilijä sisälläni kirkuu, kun vain ajattelinkin sitä jätteen määrää. Etenkin, kun myös pakkaukset täällä ovat luokkaa muovin sisällä muovi, jonka sisällä on muovi, jonka sisällä on yksi purukumi.

Autoilu. Näin pieneksi paikaksi Charlottetownissa on jäätävä määrä autoja, ja niillä kuljetaan kaikkialta kaikkialle. Huonolla kelillä jengi on jopa ajanut kampukselta Atlantic Superstoreen, jonne on valehtelematta noin sata metriä. Autoilijat ovat kyllä jalankulkijoita kohtaan todella huomaavaisia ja esimerkiksi päästävät aina ylittämään tien, vaikka suojatietä ei olisikaan. Ollaankin muiden kanssa vitsailtu, että jäädään varmaan auton alle heti kun palataan Eurooppaan, kun totutaan tähän kulttuuriin...

Lemmikit. Charlottetownissa on n. sata lemmikkieläinkauppaa. Niitä on oikeasti joka nurkalla, ja suurin osa on vielä oikeasti isoja. Omituisen tästä tekee se, ettei niitä lemmikkejä näe juuri missään. En tiedä eikö mun ja koiranomistajien polut ole vain kohdanneet, vai eikö koiria täällä yksinkertaisesti lenkitetä niin intohimoisesti kuin Euroopassa. Yhtään kissaakaan en ole nähnyt varmaan koko kahden kuukauden aikana! Ihmeellistä. Sitten taas esim Charlottetownia neljä kertaa isommassa Jyväskylässä on ehkä kaksi eläinkauppaa ja koiria valtava määrä.

Ikävä omaa piskiä!

// Life's good but busy! A couple of things that I've recently found confusing: extremely polite people, people driving cars everywhere, the amount of plastic bags, and the fact there's million pet stores in Charlottetown but clearly no pets.

2 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Näköjään Kanadan sisällä on kaikenlaisia pikkueroja, sillä Kingstonissa kassalla kysyttiin aina, että tarvitsetko pussin vai onko mukana oma. Autoa ei ollut kovin monilla opiskelijoilla. Mulle tulee mieleen vain yksi tuttu. Mutta monet jutut,kuten huomaavaisuus ja Tim Hortons, oli ihan samalla lailla Ontariossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kommentista - huojentavaa kuulla, ettei kaikkialla olla yhtä hulluja pussien kanssa! Näin isoon maahan kyllä pieniä alueellisia eroja mahtuukin. Tim Hortons on kyllä yksi mun ehdottomia lempiasioita täällä, sitä jää varmasti ikävä, kun täältä lähden.

      Poista