perjantai 2. lokakuuta 2015

Kuukausi takana

Oon ollut tänään saarella tasan kuukauden, ja se on ollut aika mainio kuukausi. Nautin jos nyt en ihan jokaisesta hetkestä, niin ehdottomasti suurimmasta osasta kuitenkin. Näistä asioista tykkään ihan erityisesti:

Ihmiset. Lähestulkoon kaikki ovat superystävällisiä! Ihmiset auttavat mielellään, juttelevat niitä näitä ja ovat tosi kohteliaita. Yltiöpositiivisuus ja -sosiaalisuus tuntuu aina välillä väsyneenä pikkaisen rasittavalta, mutta enimmäkseen se on mukavaa. Ja ihan erityisesti mun vaihtarikamut on ihania! Oon todella tyytyväinen siihen, miten monta ja miten huippuja ihmisiä oon täällä tavannut. Yksinäinen ei tarvi tosiaankaan olla ja kaikki tavallisetkin jutut tuntuu erityisen mukavilta, kun on spesiaalikivoja ihmisiä ympärillä koko ajan.


Kampusketut. Kampuksella liikkuu hyvin syöneitä, ihmisiin semisti tottuneita kettuja. Ilta-aikaan ne jolkottelee alueella kiireettä ja saattaa välillä tulla ihan lähellekin. Harmi etten oo vielä onnistunut ottamaan niistä kunnon kuvaa; toistaiseksi puhelimessa on vaan läjä pimeitä kuvia, joista saattaa hyvällä tahdolla erottaa jonkun vielä pimeämmän läntin. Tahdon oman ketun!

Asuminen kampuksella. Pidemmän päälle tähän aivan varmasti kyllästyisi tai rahat loppuisi, mutta kampuksella asuminen on todella, todella kätevää. Mihinkään ei tarvitse lähteä, jos ei halua, ja mun kaukaisimpaan luentosaliin kävelee ehkä viisi minuuttia, jos ei kiirehdi. Treenipaikat uimahalleineen, kahvilat, ruokala, baari, kirjasto kaikki on lähellä. Ihmisiin tutustuu vähän väkisinkin eikä koskaan ole täysin yksin. Erityisesti Blanchardin ala-aula opiskelutiloineen, sohvineen, telkkareineen ja pinginpöytineen on loistava kohtaamispaikka, jossa ollaan vietetty ilta jos toinenkin. ("Osaan" nykyään siis myös pelata pingistä.)


Kampus yleensäkin. Ei sillä että Ylistössä mitään vikaa olisi, mutta UPEIn kampus on ihan superkaunis. Täällä on isoja ja hienoja vanhoja rakennuksia, paljon puita ja kirkkaanvihreitä nurmialueita. Ja kirjasto!! Kirjavalikoimaltaan se ei kyllä päätä huimaa, mutta opiskelutilat ovat ihan loistavat. Mun lukeminen sujuu kuin tanssi, kun suunnistan kirjaston yläkertaan sunroomiksi nimettyyn hiljaiseen tilaan, jossa yksi seinä on lasia lattiasta kattoon ja joka on varustettu oikeasti maailman mukavimmilla isoilla nojatuoleilla. Sieltä välillä ihan harmittaa lähteä, kun on saanut kouluhommat tehtyä.

Auringonlaskut. Saarella aurinko laskee aika aikaisin ja äkkiä, mutta aina niin kauniisti. Taivaan väri vaihtelee tulipunaisesta uskomattoman upeaan violettiin ja musta tuntuu, ettei sen katsomiseen kyllästyisi ikinä. 


Näistä en niin tykkää:

Wifi. On ihan sattumankauppaa, toimiiko netti vai ei. Yleensä koneessa joo ja puhelimessa joskus, jos tähdet on oikeassa asennossa. Asuntoloidenkin netti on kuulemma viime vuodesta uudistettu, mutta silti sen kanssa saa tapella monen monituista kertaa päivässä. Tavallaan on kuitenkin rentouttavaa, ettei nettiin pääse aina ja kaikkialla.

Korpit. Blanchardin edustella olevassa pihapuussa asuu sata ja yksi miljoonaa korppia. Ne on ärsyttäviä, rumia ja ennen kaikkea äänekkäitä. Herään suunnilleen kuutena aamuna viikosta jossain vaiheessa siihen, että elukat rääkyvät sydämensä kyllyydestä.

Tuuli. Aina tuulee ja tuuli on aina viileä tai kylmä ja vähän kostea. Auki olevat hiukset eivät ole enää missään järjestyksessä minuutin ulkoilun jälkeen ja hameen kanssa saa olla varovainen.

Verolisät. En kykene ymmärtämään, miksei verollista hintaa voi laittaa hintalappuun. Miksei?? On todella ärsyttävää esimerkiksi varautua maksamaan tietty summa käteisellä ja muistaa kassalla, että tarvitaankin vielä epäämääräiset x dollaria lisää, koska verot. 

Mitä tämä pesto maksaa??

4 kommenttia:

  1. Kesyt kampusketut, voi sentään!! Kuulostaa niin hauskalta, yritä saada kuva otettua.
    Oletko Suomessa nähnyt koskaan kettua luonnossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän! Joo, pohjoisessa kun ajeltiin pari vuotta sitten niin tienpientareilla näkyi välillä, mutta ei näin läheltä.

      Poista
  2. Kampusketut!? Meillä on ihan tajuttomasti kaneja/pupuja täällä ja mä oon ihan rakastunut niihin :D Ne on villejä, mutta ei tosiaan pelkää ihmisiä juuri ollenkaan. Kävelin pari päivää sitten metrin päästä kämmenen kokoisista vauvakaneista eikä niillä ollut mikään kiire karkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, vauvakanit on mahtanut olla söpöjä! Täällä ei sellaiset kyllä varmaan kovin kauaa hengissä selviäisi :D

      Poista